Uskollinen Jumala

Jumala on uskollinen suurissa asioissa ja Jumala on uskollinen pienissä asioissa. Nuo sanat ovat olleet sydämelläni jo pitkään, sillä se tarkoittaa, että myös minun tulisi olla uskollinen elämän suurissa ja pienissä valinnoissa. Tahdon kulkea kuuliaisuudessa.

”We don’t 'manage' our sin. We kill it.”

I'm glad that GOD has the wisdom.

Välillä sitä tuntuu hukkuvan monien haasteiden edessä ja on vaikea uskoa, että Jumala näkee ”the bigger picture”. Hän on suurempi kuin ongelmani ja hän on onneksi suurempi kuin minun epäuskoni. On helppo unohtaa, että elämässä on kyse Jeesuksesta. Rohkaisuna minulla on Raamattu, joka kertoo niin aidosti samanlaisista ihmisistä kuin minä. Niin, opetuslastenkin oli vaikea ymmärtää Jeesusta vaikka he todella elivät hänen kanssaan ja saivat todistaa monia ihmeitä omin silmin.

Elämää ei kerta kaikkiaan voi rakentaa minkään näkyvän varaan. Suunnitelmat ovat yleensä aika rajoittuneita. Tekisin mielelläni paljon työtä ja keräisin valtavasti kaikkea, jotta voisin sanoa näin:

What do I have?

Kelpaa minun elää! Minulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepään nyt, syön, juon ja nautin elämästä!

Mutta Jumala sanookin minulle:

”Sinä hullu! Jos tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin, kaikki mitä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?"

Näin käy sellaisen joka kerää rikkautta itselleen, mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona. (lukaise Luuk 12:19->)

Tiedän, että Jumala on kutsunut mua kertomaan ilosanomaa Jeesuksesta ja että hän on luvannut olla kanssani. Hän on luvannut kuiskata korvaani ”Tässä on tie” aina kun olen eksymässä. (Jes: 30:21) Luin läpi muistiinpanot, jotka olin kirjoittanut ylös kuluneen vuoden aikana. Alkoi heikottaa. Pienissä merkinnöissäni ja ajatuksissa näkyi kirkas Jumalan johdatus. Hän on totisesti uskollinen. En tunne yksityiskohtia tai näe kaikkea, mutta tunneb Jumalan, joka näkee ja tietää kaiken!

Älä pidä kutsumustasi halpana.

Jumalan suunnitelma ei ole sellainen, että siitä voisi lähteä tinkimään tai että jokin juttu voisi mitätöidä sen. Hänen suunnitelmansa on hyvä, kaunis ja täydellinen. Me ihmiset emme olla täydellisiä, mutta Jumala on. Minua puhuttelee tilanne, kun Herra kutsuu Jesajaa. Jesaja ei kestä hänen pyhyytensä edessä, mutta Jumala puhdistaa ja valmistaa Jesajan tehtäväänsä varten. Jumalan armon kautta, hänen voimassaan voimme vastata: Kyllä, minä lähden!

Meidän itsetuntomme ja varmuutemme perusta on hänessä; parhainkaan mielikuvitukseni ei riittäisi kuvittelemaan elämälle niin ihanaa tarkoitusta. Olenkin ihan täysin väsynyt eksistentialismiin... ”keksi elämällesi tarkoitus”. Aika tyhjää. (Lue Jes 6)

- Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.----

- Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.

Minä kuulin Herran äänen sanovan:

- Kenet minä lähetän? Kuka lähtee sananviejäksi?

Niin minä vastasin:

-Tässä olen, lähetä minut!

For him and through him and to him are all things!

Jeesus on elämäni todellinen aarre. Hänen sanansa ja hänen kutsumuksensa ovat arvokkaampia kuin mikään muu.

Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Fil 3:7—

Kirjoitin joskus tällaisen tekstin, Puhu mulle Jeesus. Kun luin muistiinpanojani, huomasin merkinnän pari viikkoa artikkelin kirjoittamisen jälkeen. Uni, jossa tapahtui näin:

Näin unta, että mua pyydettiin kertomaan, mitä Jumala on puhunut mulle. Vastasin, että Jumala on sanonut, että hän kuulee mun rukoukset.

Kysymistä kuitenkin jatkettiin: ”Mitä muuta???” Olin ihan ihmeissäni, että eihän Herra ole mulle muuta sanonut... Silloin kuulin itseni vastaavan:

"Jumala sanoi, että hän vastaa ajallaan."

Vau. Uskon, et Herra tahtoo opettaa mua luottamaan. Ei murehtimisella voi lisätä elämän päiviä, ehkä enemmänkin kadottaa niitä!

My sheep listen to my voice; I know them and they follow me.

Your word is a lamp to my feet and a light for my path. Ps. 119:105

Raamattu on niin keskeinen uskovan elämälle ja kasvulle. Uskomatonta, että Jumalan sana on ihan käsin kosketeltavaa! Raamattu on täynnä helmiä, ihania aarteita Isän taivaallisista varastoista. Lupauksia, joihin tarttumalla ja joiden mukaan elämällä me voimme löytää todellisen rikkauden, Jumalan tuntemisen.

Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, jonka mittaa ja määrää en tiedä. Ps. 71:15

Mikä on todella tärkeää?

Taas päädyn siihen, että tahdon kirjoittaa. Se on iso haaste, mutta koitan! Haluan kirjoittaa asioista, jotka on mun sydämellä. Toivon, että tekstini voisivat säröistä huolimatta heijastaa jotain suurempaa.

Tahtoisin kuvata arjen ihmeitä, jotka vievät ajatukset siihen, mikä on tärkeää ja jotenkin saa ajattelemaan. Pysähtymään hetkeksi. En halua, että mun kirjoitukset on kauniita juttuja, joihin sitten lisään jonkun Jumala-efektin. Sanoinkin sen Jumalalle. Että en tahdo, että kaikki kimaltaa hienosti ja kauniisti ja lumoaa väärällä tavalla niin, että lopulta sokaistuu. Siinä hetkessä mun mieleen tuli ajatus siitä, että tämä aarrekammio, mikä Jumalalla on, on juuri Se varasto, josta otetaan kun valmistaudutaan Kristuksen häihin! Vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Kaikkein parhainta. Tahdon, että kaikki, mitä teen mun elämässä saisi alkunsa rakkaudesta Jeesukseen ja kuvastaisi hänen kauneuttaan ja suuruuttaan.

Olen ottanut tavakseni pyytää Jumalaa opettamaan mua päivittäin. Syksyllä ajoin pyörällä yliopistolle ja rukoilin samalla, että luennollakin voisin oivaltaa jotain uutta. No, sinä päivänä ainakin kävi niin!

Luennoitsija haastoi meidät kysymyksellä, jonka eräs 7–kesänen tyttö oli kysynyt häneltä mustikkametsässä: "Mikä on elämässä tärkeää?"

Mun mieleen tuli heti, että "Noh, Jeesus on tärkee!" sellaisena automaationa, mutta olin sitten ihan hiljaa kun professori pyysi meitä vastaamaan. Ensimmäinen käsi nousi ja ilmotti vakaasti: "Yhteys Kaikkivaltiaaseen Jumalaan on tärkeää."

Ajattelin, että ohhoh, olipas väkevää.. En ehkä itse olisi asiaa noin muotoillut, mutta olin kuitenkin ihan positiivisesti yllättynyt. Muut opiskelijat ilmoittivat tärkeiksi jutuiksi perheen ja muut rakkaat läheiset, harrastukset ja työn.

Pohdin tuossa vaiheessa aika kovaa sitä, mitä luennoitsija itse oli vastannut kysymykseen ja mitä hän seuraavaksi sanoikin, sai mut todella pysähtymään: "Tämä hetki on tärkeää. Tää hetki, kun me ollaan tässä pomimassa mustikoita, on tärkeä." Vitsi. En olisi osannut odottaa! Tunsin, että mua riisuttiin siinä hetkessä ulkokultaisuuden kuoresta. Niinhän ne fariseuksetkin rakastivat Jumalaa suurin sanoin ja näyttävästi, mutta heidän sydämensä oli jossain ihan muualla.

Do you know who you are, child of God? 

On helppo sanoa, että joo, Jeesus on mulle tärkeä, mutta jos meillä ei ole rakkautta, niin missäpä tuo sitten näkyy? Ihan helppoa se on tyyliin autiolla saarella uskotella itselleen, että ah olen todella kärsivällinen ja lempeä luonteeltani. Mutta elämä ei ole sellaista. On helppo kulkea aikataulun kanssa, mutta kuinka moni pysähtyy kuuntelemaan ja antaa ajastaan? — Ihanimpia rakkauden kokemuksia olen saanut, kun joku ystävä tai tuttu jää odottamatta mun viereen, jakaa sydäntään ja kuuntelee myös mun ajatuksia. Se on yhteyttä! Samalla tavalla Jumalan kanssa. Janoan elävää yhteyttä, joka ei vääristy muodollisuuksien ja "to-do"-listojen alle.

"Time is the most valuable thing you can spend."

1 Kor 13:1-3

Suurin on rakkaus

1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä

mutta minulta puuttuisi rakkaus,

olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja,

vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon

ja vaikka minulla olisi kaikki usko,

niin että voisin siirtää vuoria,

mutta minulta puuttuisi rakkaus,

en olisi mitään.

3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville

ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa

mutta minulta puuttuisi rakkaus,

en sillä mitään voittaisi.

Minkähänlainen elämänpuu mulla on..?

Kuinka liian monesti me puhutaan suloisesti ja maalaillaan ihania — illuusioita! Jutut saa syvyyttä vasta kun me oikeasti eletään niiden mukaan!

"Live as you teach."

Kun ajattelen tätä, mieleeni tulee seuraava hetki Pietarin elämässä: Jeesus pyytää Pietaria elämään sen rakkauden mukaan, mikä heidän välillään on.

Joh 21:15

Kun he olivat syöneet,

Jeesus sanoi Simon Pietarille:

"Simon, Johanneksen poika,

rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?"

"Rakastan, Herra", Pietari vastasi,

"sinä tiedät, että olet minulle rakas."

Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani."