Tervetuloa Sisälle

Minun Jumalani. Tärkein ja arvokkain. Syvä kaipaukseni sinun puoleesi erottaa minut. Ja sinun rakkautesi minua kohtaan merkitsee minut, voitelee minut ja pyhittää minut. Sinä käännät kasvosi minun puoleesi. Yhä syvemmin sinä tavoittelet minun rakkauttani –– ja minä vastaan sinulle iloiten: tulen luoksesi juosten. Tulen luoksesi laulaen ja riemuiten. Sinä olet Minun Jumalani. Kallein ja arvokkain.

Mikä saa ihmisen jättämään kaiken ja seuraamaan sinua? kysyn vavisten, sillä tiedän vastauksen. Murrun sen painon alla, sillä tiedän, että Sinua voi seurata vain kaiken antaen. Vain Sinä voit saada ihmisen myymään kaiken omaisuutensa, jotta hän voisi omistaa sen, mikä todella sydämen täyttää. Ymmärrän, että puhe Jeesuksesta on hullutus tälle maailmalle. Ja silti, maailmakin sen jo aavistaa, että vain Todellinen Rakkaus voi saada meidät nousemaan vuorille. Vain Todellinen Rakkaus saa ihmisen sukeltamaan meren syvyyksiin, seilaamaan vaikka läpi valtamerten ja uskomaan siihen, että HÄN ON. Hän on vielä enemmän. Hän on kaiken uhrauksen arvoinen.

Stepping into the Story.

Ystäväni, luulen, että joskus unohdamme opetuksessamme Jeesuksen opetuslapseudesta ja seuraamisesta rakkauden. Minut on kasvatettu tuntemaan lain paino: you listen and you obey. Piste. Tiedän varsin hyvin sen olevan totta: sain kuolla ja maailman orjuudesta sitoa itseni Kristukseen ja tulla hänen orjakseen, palvelijakseen –– ja että jokaisen meistä täytyy kulkea Jumalan valtakuntaan kapeasta portista, jonka suulla riisutaan kaikki. Ei ole toista tietä, ja se joka niin väittääkin on valehtelija, eikä tunnusta Jeesusta Herraksi. Kuitenkin, tahdon jakaa sinulle seuraavaa: suuren salaisuuden Jumalan rakkaudesta. Totuus ei lopu tähän, vaan se vain kasvaa ja syvenee. Taivaallinen Isämme tahtoo palauttaa tuhlaajapojan paikalleen, vaikka poika tiesi, ettei enää olisi ollut arvollinen kutsuttavaksi hänen pojakseen. Jumala on antanut meille ihmeellisen armonsa kautta lapsen aseman, eikä Jeesus häpeä kutsua meitä veljikseen (Hepr. 2:11)! Tervetuloa Jumalan valtakuntaan, jonka kulttuuri ja toimintaperjaatteet eivät löydä maallista vastinetta. Jeesuksen seuraaminen näyttää ulkopuolisen silmin täysin erilaiselta kuin valtakunnan sisältä tarkasteltuna.

Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua – korvani sinä avasit – polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi. Sinun tahtosi, Jumala, minä teen mielelläni, ja sinun opetuksesi on sisimmässäni. (Psalmi 40:7,9)

Voisimme rohkeammin ottaa esimerkkiä, katsella, tarkastella, tutkia, ihailla ja kertoa Jeesuksen seuraajien uhrauksista ja teoista kuin tavallisesti teemme. Ne kirkastavat Jumalaa! Ehkä pelkäämme jakaa tälläisiä kertomuksia, sillä vihollinen koettaa aina tilaisuuden tullen alistaa meitä ansaan, joka syyllistää ja koettaa saada meidät suorittamaan uskoamme. Vailinainen 'totuus' on vihollisen taktiikka väittää, että emme ole "tarpeeksi hyviä uskovia" kun emme tee sitä, mitä muut tekevät (kaikkien ei ole kutsu lähteä Kiinaan...), ja unohtaa kertoa, että rakkautta ei voi suorittaa. Se ei muistuta meitä siitä, että kun synnymme Jumalan rakkaudesta hänen yhteyteensä, me alamme tehdä tekoja, joihin Jumala meitä kutsuu, ja jotka olisivat mahdottomia ilman uutta sydäntä ja mieltä. Hyvät teot kumpuavat ja virtaavat rakastavasta sydämestä. Syvältä muuttununeen sydämen rakkaus ei ole ehdollistettu päivän tunnefiiliksiin.

I love your ways.

Tiedän, että sinäkin tunnet uhrauksen painon. Se saa olon epävarmaksi ja epämukavaksi, kunnes astumme siihen sisälle ja päätämme seurata Kutsujaa. Raamattu sanoo, että Jeesus kärsi ristin edessään olevan ilon vuoksi. (Hepr 12:2) Jeesus kärsi ristin kuoleman — edessään olevan ilon tähden. Portti on kapea. Mutta vie yltäkylläiseen ja rikkaaseen elämään Kuninkaan lapsina. Kristuksen rakkaus ja esimerkki vaativat minulta kaiken, mutta koko totuus on, että sydämeni rakastaa saada kulkea hänen tiensä. Tuo kipujen tie on todellinen täyttymysten ja lupausten tie. Jumalamme itse antoi täydellisen esimerkin uhraamisesta ja rakkaudesta, nöyryydestä ja kuuliaisuudesta.

Koin kerran hiljaisen kysymyksen hengessäni: Heidi, tahdotko seurata minua tässä? ja tuossa hetkessä tiesin, mitä vastaus KYLLÄ tarkoittaisi. Kyyneleet valuivat poskilleni kun ymmärsin kysymyksen vaatimuksen, joka oli liian suuri minun itse kantaa. Ihmettelin, miten Jumala, vaikka tiesi tämän varsin hyvin, silti tahtoi kysyä sitä minulta. Miten oli mahdollista, että hän tahtoi antaa minulle rakkauden ja voiman seurata häntä, jotta voisi palkita minut siitä, että kuljen hänen voimassaan? Vastaan yhä tänäkin päivänä: Jeesus, sinä tiedät, että rakastan sinua. Sinä tiedät, miten tuo rakkaus merkitsee minut ja mitä se vaatii ja saa minut tekemään. Annan kaikkeni, jotta voisin olla lähellä sinua. Jeesus, minä tahdon koko sydämestäni seurata sinua.

Sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin viljan ja viinin runsaudesta.

Jumalamme on kuin rakastava vanhempi, joka antoi lapsilleen rahaa, jotta he voisivat ostaa hänelle lahjan. Tiedän, että tämä on hullua, mutta juuri ARMO erottaakin meidän Jumalamme kaikista muista jumalista. Mitä vain hän meiltä pyytää, hän ensiksi itse antaa meille. Jeesusta seuratessamme saamme aina edessämme olevan ilon tähden varmuuden antaa kaikkemme hänelle, joka kaiken ansaitsee. Tuo taivaallinen ja jumalallinen ilo on todella ainutlaatuista ja ihmeellistä, sillä se ei ole riippuvainen olosuhteista. Iloista antajaa Jumala rakastaa. Häntä, joka antaa vapaasta tahdostaan ja täydestä sydämestään. Luulenpa, että mitä syvemmälle Jumalan tuntemiseen pääsemme, sitä vähemmän hänen edes tarvitsee pyytää kun me jo teemme — ja enemmän kuin laki koskaan vaati (lue esim. kuinka Hanna riemuitsi antaessaan Jumalalle esikoisensa). Koko totuus on, että rakkaus rakastaa antaa. Rakkaus rakastaa uhrautua. Rakkaus rakastaa palvella. Rakkaus rakastaa kunnioittaa. Rakkaus rakastaa kuuliaisuutta ja uskollisuutta. 

There are lovers and there are workers. Lovers get more work done than do workers. A passionate lover will always outperform a good servant in pleasing Him. A quote from Mike Bickle in the book Dreaming with God

What would a man give for love? the Spirit is asking.

If a man gave for love all the wealth of his house, he would utterly despise the recognition.

If a man gave all that he had for love, he would count it all as nothing in the end.

Because love loves to love

And the reward of love.. it is love!

I will tell you mystery, I'm speaking about Christ, Christ and His bride.

For this reason he left His Father's house –

How then should we respond?

You set your love on me

I can feel it, I can feel it:

Be the fire in my heart, be the fire in my soul, Immortal.

We want to love Him and give Him His inheritance.

We want to give You Your heart's desire:

To give You what You're looking for.

To please You, we want to love God on God's terms.