Jeesuksen mieli

“Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella, Jeesuksella oli” (Fil.2:5)

"Do not seek to become one with the universe,
but rather be reconciled to God through Jesus Christ."
Mark Discroll

Musta tuntuu, että Herra kehoitti minua eräänä päivänä: "Think my thoughts!" Yliopisto-opiskelu on antoisaa; pidän siitä, että pääsee pohtimaan asioita, mutta se voi huomaamatta johtaa vääränlaiseen käsitykseen Jumalasta ja itsestä. Maailman ideologiat, uusliberalismi, ovat täynnä maailman arvoja. Meitä kehotetaan häikäilemättä itsekkyyteen, ahneuteen, kilpailuun ja turhamaisuuteen.

Maailma ei ole kovinkaan pyhä paikka ja jotenkin monista sosiologian ja psykologian teorioista kumpuaa tuomio: ne eivät sisällä toivoa ja unelmaa tulevasta: tietä onneen ja pelastukseen! Toisessa ääripäässä humanistiset teoriat korostavat "oman täyden potentiaalin saavuttamista" — ilman Jumalaa. En usko, että sekään lopulta tekee ketään onnelliseksi. Tahtoisin aina ajatella niinkuin Jeesus ajattelee sen sijaan, että jäisin noihin epätoivon kahleisiin. Kun Kristus minut kerran vapautti, minä todella OLEN vapaa. Vapaa noista arvoista ja valheista, joihin meitä niin kovasti ehdollistetaan. Takes time to digest that, though.

Behold, PAST HAS PASSED AWAY.

Meidän uskovien on välillä vaikea ymmärtää, että mennyt on todella mennyttä. Kun Jumala sanoo, että hänen armonsa on meille kyllin, uskommeko sen ja elämmekö sen mukaan? Ylpeydessämme saatamme asettaa itsemme hänen yläpuolelleen ja väittää, että: "Tämä on sellaista, mitä hän ei voi parantaa" ja "Minut on iäksi kahlittu ajattelemaan ja tekemään näin!" On täysin eri asia, kun Pyhä Henki valaisee meidät kuin että vajoamme syytöksen ja tuomion alle. On eri asia astua eteenpäin uskossa kuin jäädä vellomaan entiseen, joka on jo anteeksiannettu! Pyhä Henki "convicts us: He shows the answer and leads to repentance, forgiveness and freedom" ja vihollisesta on: "condemnation: he shows only your past and tells you that there's no way out: leading to frustration and depression". Tuomio ei ole meidän osa, jotka olemme Jeesuksessa.

Meidän vanhurskautemme on Jeesuksen vanhurskautta, jonka hän meille lahjoittaa. Joka päivä:

The steadfast love of the Lord never ceases;
    his mercies never come to an end;
²³ they are new every morning;
    great is your faithfulness.
²⁴ “The Lord is my portion,” says my soul,    “therefore I will hope in him.”

Me olemme pyhiä Kristuksessa! Vau. Paavali kutsuu kirjeittensä alussa seurakuntalaisia pyhiksi, ja muistuttaa roomalaisia, että  jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen. Room 5. Vaikka horjahtelemme, hän pitää kiinni.

Jeesus muuttaa meidän sydämiä, hän menee syvälle syihin ja vapauttaa. Itse alan monesti tutkia elämäni haavoja silloin, kun todellinen ongelma on sydämessäni: haavat kertovat aina jotain, mutta ongelma ei poistu, vaikka haavan peittäisi salvoilla ja voiteilla: se vaan uusiutuu ja jään ihmettelemään miksi. Vähän niinkuin välttelisin ongelmaa: Jeesus onneksi tuntee tien sydämeeni ja hän on opettanut minua kuulemaan hänen äänensä. Jeesus on osoittanut minulle juttuja, joissa voin kasvaa, kysyen: tahdotko lähemmäs minua?

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.  Room. 8:1 

Esimerkkejä haavoista: mielikuvat ja ajatusmallit eivät poistu sen jälkeen, kun henkilö lopettaa pornografian katsomisen, eikä omatunto ja kehonkuva parannu, vaikka olisi täydellisessä kunnossa ja söisi superterveellisesti. Jumalan puut eivät kasva yhdessä päivässä, mutta jokainen päivä on askel kohti uusia hedelmiä. Näin kerran unen, jossa etsin epätoivoisesti apua ongelmille kirjoista, kunnes Pyhä Henki pysäytti minut. Tää kysymys meni ytimeen: Mitä voit tehdä, että pelastut?

Armo. Lepo. Rauha.

Tätä on haastava myöntää ja tunnustaa aina uudelleen, että kyse on Jeesuksesta, joka teki kaiken valmiiksi. Minä en itse riisunut syntini kahleita vaan sen teki Jeesus ristillä: en voi itse pelastaa itseäni.  Hän kattoi juhlapöydän kutsuen minut juhliin, uuteen elämään. Rakastan tätä Jumalaa, jolle minun ei tarvitse suorittaa yhtään mitään. Aika ottaa armo vastaan, pukeutua juhlavaatteisiin ja riisua kaikki entinen!

Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.

Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef. 2:1-10

On siis eri asia alkaa väännellä itseään (ja turhautua) kuin antaa Jeesuksen veren puhdistaa: Jumalan leikata ja hoitaa. Jeesus ei ollut vain jokin hieno moraaliopettaja vaan hän on Jumalan poika, joka tuli vapauttamaan meidät! Raamattu ei ole täynnä "kauniita sanoja", vaan niissä on Pyhän Hengen voima ja voitelu: ne ovat totta! Niin minun kuin sinunkin elämässäsi. Olenkin huomannut, että kun mietiskelen Raamatun juttuja: kirjoitan niistä ja jakeet pyörivät mielessäni, ne uppoavat jotenkin todella syvälle. Herra on herättänyt minua aivan uudenlaiseen ymmärrykseen siitä, että hän todella on Elävä Jumala. Kaikki on hänelle mahdollista ja tahdon tarttua hänen lupauksiinsa: hän, joka meitä kutsuu, on uskollinen. Tein kerran laulun näistä aiheista. Tää syntyi ajatuksesta: Kun Jeesus poistaa häpeän ja kivun, hän täyttää sen rakkaudellaan! Sinä et jää tyjäksi, et jää vajaaksi.

Where are you going my dear?

What are you trying to hide?

Where are you going this time?

I know there's something on your mind

Where are you going my dear?

My heart is breaking when I

See you crying

You're lying: it's not fine

Do you know that I came to rescue you?

Do you know that because of my love for you

I will take all that pain

No shame, no guilt will remain

I didn't die in vain

I see your fear of losing

I see you're fighting so hard

but in your own strenght

Why are you doing this to yourself?

You were blind but I'll let you see

You were deaf but I'll let you hear

My plan for your life is to

Be by your side

You cannot lose my love

It is a gift from above

Freely given grace to you

A whole new life in the light

Salaisuuden vartija

Jeesus on Pyhä. Hän on Kuningas. Kiitos, ylistys ja palvonta ovat hänen ikuisesti! On suuri kunnia olla kutsuttu Kuninkaan perheeseen. Jeesus on kuningasten Kuningas, meidän Kuninkaamme.

Äärimmäisen pysäyttävää on, että Jumala ei halunnut perheensä olevan täynnä orjia, jotka vain toimittavat uhreja — koska niin täytyy tehdä. Hän haluaa sydämemme ja rakkautemme. Mitä muuta voisin edes antaa hänelle, joka on kaiken luonut ja omistaa kaiken? En osaa muovata mullasta elämää tai saada maata pysymään kiertoradallaan.

Tätä ajatellessa mun mielessä soi: Mun elämä on sun, ei se koskaan ollutkaan minun omistaa. Mun sydän on sun, vaikken aina tiedä, mitä se tarkoittaa. (Kuuntele lopussa)

We are meant to be children of God. Not child slaves.

Uskonnollisuus vaatii paljon: pyhiä toimituksia ja uhreja, mutta rakkaus tahtoo vain yhtä: sitoutumista. Ja silti, rakkaus tuntuu välillä niin.. vaikealta! Me kyllä janoamme läheisyyttä — ilman sitoutumista. On iso paikka tunnustaa, etten itse voi muuttaa itseäni ja antaa Jumalan tehdä sen. Toinen on myöntää, etten voi tehdä mitään, että hän rakastaisi minua enemmän! Salvation is free but descipleship will cost you everything.  Hänen luokseen me saamme tulla sellaisina kuin olemme: hän rakasti meitä, kun vielä olimme syntisiä. Mutta hän rakastaa meitä niin paljon, ettei jätä meitä sellaisiksi kuin olemme.

Olisin ehkä katsonut kauhistellen vierestä kun Daavid päätti syödä uhrattavaksi tarkoitettuja leipiä tai halveksinut niinkuin Mikal silloin, kun hän tanssi ilosta Jumalan edessä. Elämäni on muttanut välähdys siitä, että yhteys Jumalaan on suhde. Ja se, että Jeesus ei ole kaveri — vaan ystävä. Oletko koskaan miettinyt, millaista ystävyyttä tahdot hänelle antaa?

Kavereille voi kai ostaa jotain hyvittääkseen ajan, jota ei ole viettänyt heidän kanssaan, mutta Jeesukselle... Millä häntä hämäisin? "You need to take time to whom you want to be near" lauletaan eräässä Blindsiden laulussa. (Lopussa)

Edellinen kysymys nousee mieleen kun suhde Jeesuksen kanssa syvenee. Minut valtaa suuri kunnioitus – olenhan saanut ystävystyä itse Jumalan kanssa! Jeesus kutsui meitä ystävikseen ja hänen kauttaan rohkenen lähestyä armon valtaistuinta. Tahdon tuntea hänet yhä syvemmin. On ihmeellistä, että Jeesus käytti nimeä ystävät, sillä hän tiesi, että hänen opetuslapsensa tulisivat kieltämään hänet ja näin epäonnistumaan ystävinä. Jaakob, Johannes ja Pietari eivät jaksaneet valvoa hänen kanssaan. Pietari kielsi Jeesuksen ja huijari Juudas kavalsi hänet: suudelmalla.

Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.

Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.

Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita.

Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne. Joh 15:9-17

On haaste alkaa elää armon kulttuurissa ja antaa Jumalan muuttaa ajatteluani armolliseksi, niin itseä kuin toisiakin kohtaan. Kun aikanaan aloin lukea Raamattua, syynä olivat pelko ja vaatimukset. Muistan olleeni yläkoulussa kun eräs saarnaaja sanoi 12-vuotiaana lukeneensa Raamatun seitsemän kertaa. Seitsemän! Minä en ollut lukenut kertaakaan. Huh. Koin häpeää ja kateutta. Kun sitten aloin lukemaan Raamattua, se tapahtui velvollisuudesta ja sielunvihollisen syyttelyn alla. "Et lue tarpeeksi, etkä edes ymmärrä sitä, mitä luet! Ihan turhaa, huomaatko, kuinka mielesi ei ole tässä mukana!" Uskoin noihin valheisiin, mutta mitä enemmän luin (tämä vaihe kesti muutaman vuoden), sitä enemmän Jumalan sana alkoi muuttaa minua. Huomasin rakastuvani. Huomasin kaipaavani hänen läheisyyttään ja hänen sanojaan. Huomasin odottavani aamuista hetkeä Herran kanssa ja kaipaavani sitä lisää pitkin päivää — huomasin saaneeni ystävän.

Kun saamme kokea Jeesuksen rakkauden, koko elämämme muuttuu ja ilomme on ylitsevuotava! En missään nimessä tahdo, että me uskovaiset suljemme sydämemme ja piilotamme lampun vakan alle, mutta tahdon johdattaa teitäkin, lukijani, miettimään, mitä ystävyys Jumalan kanssa pitää sisällään ja kunnioittamaan sitä. (Se on paljon enemmän kuin tässä mainitsen.) Keskustellessani rakkaan ystäväni kanssa minun ei tarvitse pohtia hänen uskollisuuttaan. Voin jakaa hänelle syvimpiä tuntojani tietäen, että hän on luottamukseni arvoinen. Ja kun ystäväni kertoo minulle jotain henkilökohtaista, tiedän heti, mikä on tarkoitettu vain meidän välillemme. Näin tulisi olla myös Jumalan kanssa. Ennen kuin avaan suuni, tahdon miettiä
1. motivaatiotani (kenelle kunnia?) ja
2. onko jakaminen rakentavaa, hyödyllistä ja tilanteeseen sopivaa?

Armolahjat ovat arvokkaita ja niiden terävöittäminen vaatii tarkkuutta ja vastuuta. Väärä profeetta julistaa itselleen tuomion. Meillä on myös vastuu sanoista, joita emme julista silloin, kun niin tulisi tehdä.

On siis hetkiä ja tilanteita, jolloin meidän tulee avata suumme. On tilanteita kun meidän tulee ne sulkea. Pyhä Henki on luvattu puhumaan meidän kauttamme kun häntä tarvitsemme. Lahjamme on tarkoitettu rakentamaan seurakuntaa ja rohkaisuksi sisarillemme ja veljillemme!

Mikä ilo, kun löytyy sattuva vastaus, oikea sana oikeaan aikaan! San 15:23

Friendship with God.. Lovely!

Friendship with me is reserved for those who fear me. With them I share the secrets of my covenant. Psalm 25:14

Daavid tiesi, millaista on ystävyys Jumalan kanssa. Hän osasi myös jakaa ilosanomaa tästä suhteesta! Psalmin 40 alussa Daavid ylistää Jumalan uskollisuutta ja puolessa välissä hän kuvaa omaa uskollisuuttaan hänelle, vastauksena Jumalan osoittamaan rakkauteen.

Hartaasti minä odotin Herraa,
ja hän kumartui minun puoleeni
ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta,
upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle,
antoi lujan pohjan askelteni alle.

Herra, minun Jumalani,
kukaan ei ole sinun vertaisesi!

Sinä olet tehnyt suuria tekoja,
sinä ajattelet meidän parastamme.
Minä haluan kertoa teoistasi -- 
niitä on enemmän kuin voin luetella.
Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua, 
polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä,
mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.

Siksi minä sanoin:
"Nyt olen tullut, Herra.
Kirjaan on kirjoitettu,
mitä minun pitää tehdä.

Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,
sinun lakisi on minun sydämessäni."
Minä julistan sinun vanhurskauttasi
temppeliin kokoontuneelle kansalle,
en lakkaa siitä puhumasta.
Herra, sinä tiedät sen! (40:2,3,6-10)

Tahdon kertoa tämän myötä, että todella mietin, mitä kirjoitan. Kysyn luvan esimerkkeihin ystäviltäni ja kysyn luvan Jumalalta. Kokemuksistani en välttämättä jaa kaikkea, eikä se ole tarpeellistakaan. Vivahteet ja salaisuudet jäävät minun ja hänen välilleen. Jumala on kutsunut minut olemaan salaisuuksiensa vartija! Hirkian virhe oli, että hän näytti koko aarrekammionsa vierailleen. Suhteeni Jeesuksen kanssa on arvokasta ja kallisarvoista: vaalin ja kunnioitan sitä. Jumalan rakkaudesta meitä ei voi erottaa mikään, ei ikinä! Mutta luulen, että vihollinen tahtoo tuhota uskoamme, toivoamme ja unelmia: kun esimerkiksi puhumme liikaa: vääriä juttuja väärille ihmisille.. Vääränlainen palaute saa sydämen murheelliseksi ja epäilemään Herran sanoja. Hiskian tapauksessa aarteet valitettavasti päätyivät varkaille.

Tämä jo näyttääkin ristiriitaiselta.

Siihen aikaan Babylonian kuningas Merodak-Bal- Adan, Bal-Adanin poika, lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, koska oli kuullut, että tämä oli ollut sairaana. Hiskia ilahtui lähettiläiden tulosta ja lahjoista ja näytti heille koko aarrekammionsa, hopean ja kullan, hajusteet ja hienot öljyt, asevarastonsa ja kaiken muunkin arvokkaan, mitä hän omisti. Mitään hän ei jättänyt heille näyttämättä, ei palatsissaan eikä koko valtakunnassa.

Mutta profeetta Jesaja tuli kuningas Hiskian luo ja kysyi: "Mitä noilla miehillä oli asiaa? Mistä he ovat tulleet tänne?" "He ovat tulleet kaukaisesta maasta, Babyloniasta", Hiskia vastasi. "Mitä olet näyttänyt heille, kun he ovat olleet vierainasi?" kysyi Jesaja. "Kaiken", Hiskia vastasi. "Olen näyttänyt heille kaiken, mitä palatsissani on. Aarrekammioissani ei ole mitään, mitä en olisi näyttänyt heille."

Tämän kuultuaan Jesaja sanoi Hiskialle: "Kuule Herran sana! Tulee päivä, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä jo isäsi ovat aikoinaan keränneet, viedään Babyloniin. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. Sinun poikiasi, omia jälkeläisiäsi, viedään silloin hovipalvelijoiksi Babylonian kuninkaan palatsiin." 2 Kun 12-18

Ystävyydessä kasvaminen vaatii aikaa ja vaivaa: sitoutumista. Jumalan sanojen kuuleminen on meille elinehto. Kuunnellaan ja otetaan vastaan hänen sanansa: lähdetään muutoksen ja rakkauden tielle.

"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."

"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani -- mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Joh 14:21,23,24

Do not merely listen to the word, and so deceive yourselves. Do what it says. James 1:22

Kirkkauden toivo

He has risen!

Me juhlimme Jeesuksen ylösnousemusta! Minkä suuren armon lahjan olemme saaneetkaan hänessä! 

Rakastan pääsiäistä ja rakastan kevättä. Kevät on täynnä ihmeitä ja koko luomakunta tuntuu julistavan Jumalan hyvyyttä. Kevät on lupaus tulevasta kesästä ja lupaus maan sadosta, aivan niinkuin Kristuskin on lupaus ikuisuudesta, rakkaudesta ja perintöosasta hänessä. Lumi sulaa pois, linnut virittävät uuden laulun ja ruoho ja puut alkavat vihertää. Monikaan juttu ei saa minua hymyilemään leveämmin kuin lämmin kevätaurinko!

I believe in Christianity as I believe that the sun has risen: not only because I see it, but because by it I see everything else. C. S. Lewis

Mutta onhan se aurinko ärsyttäväkin... varsinkin kun en enää omista pimmennysverhoja.

Silti sanoisin, että aurinko on loistava metafora Jumalalle ja hänen kirkkaudelleen. Ensinnäkin, aurinkoa ei voi katsoa suoraa kohti, sillä silmän verkkokalvot eivät kestä sellaista. Toiseksi, Jumalan edessä on mahdoton salata mitään. Ja, vähänpä voin silmäni sulkemalla estää auringon valoa saavuttamasta maata ja valaisemasta sitä. Huijaisin vain itseäni.

Mielestäni on kiehtovaa, että vaikken voi suoraa katsoa kohti aurinkoa, voin nähdä sen heijastuvan esimerkiksi veden pinnalta. Ilman aurinkoa (Jumalaa) emme itse asiassa näkisi yhtään mitään!

Aurinko mahdollistaa elämämme, sillä kasvit tuottavat valosta happea. Ihmeellistä, että auringonsäteiden vaikutus on havaittavissa kaikkialla, vaikka emme suoraan näkekään valoenergiaa. Sama juttu Jumalan kanssa. He is the air we breath! Kasvien yhteyttämisreaktio ei ole mitenkään riippuvainen siitä, uskommeko me sen tapahtuvan. Jeesus on totta, vaikka mielipiteemme hänestä vaihtelevat.

Like a consuming fire.

Jos [Jumala] -- vetäisi pois henkensä, elämän henkäyksen, koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun. Job 34:14

Yksi auringon parhaista puolista on sen lämpö. Olisi mahtavaa nähdä ihmisten palvovan Jumalaa niinkuin he nyt palvovat aurinkoa. Ajatella... käytämme äärettömästi rahaa päästäksemme jonnekkin lämpimään – makaamaan auringossa. Riisumme vaatteemme ja makaamme rannoilla monta tuntia saadaksemme kokea valon ihanuuden. Miksi näin ei käy Jeesuksen kanssa! Kovasti tekee mieli pitää kiinni kaikesta turhasta: vanhoista ja likaisista vaatteista, vaikka olenkin saanut kutsun pukeutua hänen vanhurskauteensa. Mielellämme palvomme kaikkea muuta paitsi häntä, jolle kaikki ylistys, kiitos ja kunnia kuuluvat. 

Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää.

Ef 4:23-24

Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Kol 3:14

Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"

Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Ilm 7:13-14

Rukoukseni on, että voisin aina heijastaa Jeesuksen kirkkautta ja kauneutta. Tahdon olla hänen käyttöönsä valmistettu ja puhdistettu peili.

Minua on myös puhutellut eräs Raamatun tapahtuma ennen Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta. Nimittäin se hetki, kun Maria voitelee Jeesuksen jalat kallisarvoisella nardusölyjjä, jonka arvo oli enemmän kuin miehen vuosipalkka. Maria käyttää tuon kuninkaille tarkoitetun öljyn Jeesuksen jalkoihin. Täyden pullon. Tavallisesti ainetta laimennettiin, sillä sen tuoksu on voimakas. Eritysen tilanteesta tekee myös se, että Maria pyyhki Jeesuksen jalat hiuksillaan. Hiukset olivat naisen kruunu ja hänen kunniansa: ne pidettiin huolellisesti kiinni, monesti myös peitettynä. Vau. Tahdon itsekin ymmärtää Jeesuksen arvon ja sen, että hän on suurempaa ja kallisarvoisempaa kuin mikään, mitä omistan.

[For I always pray to] the God of our Lord Jesus Christ, the Father of glory, that He may grant you a spirit of wisdom and revelation [of insight into mysteries and secrets] in the [deep and intimate] knowledge of Him,

    By having the eyes of your heart flooded with light, so that you can know and understand the hope to which He has called you, and how rich is His glorious inheritance in the saints (His set-apart ones), Ef 1:17-18

He is my light and salvation. My portion forever!

Vain Jeesus voi avata silmämme näkemään totuuden. Vain hänen kirkkautensa voi valaista sydämemme. Monet elävät koko elämänsä auringolta (Jeesukselta) piilossa. He käyvät yötöissä, nukkuvat sen jälkeen kaikki päivät ja naulaavat talojensa ikkunat kiinni. Onko siinä ideaa? Ja entäs paikoissa, joissa aurinko ei kesäisin laske koskaan... Ei se olisi oikeaa elämää! Hyvinkin hypoteettinen ja järkyttävä esimerkki, mutta totta silti: ei niin voi elää. Vaikka kristittynä välillä tuntuu kuin vaeltaisi pimeässä laaksossa, ikuinen kirkkauden Toivo on aina minun kanssani. Olen antanut elämäni Jeesuksen käsiin, elän hänessä ja hän on minun valoni. Hän ei poistu viereltäni!

Siunattua pääsiäistä!

"If you belong to him by faith in him, you will receive a body like his, which will be suited to see him and enjoy him and enter finally into the new heavens and the new earth where you will spend eternity admiring God in all that he has made. And this world that we love so much, compared to that one, will be like a candle compared to the sun." John Piper

And the fact that He has risen changes everything.