Uni, jonka näin viime keväänä:
Kävelin torilla,
joka oli täynnä myyntipöytiä ja kaupustelijoita. Jostain syystä se oli erittäin
epämiellyttävää. Mulle oli
annettu tehtäväksi rukoilla ihmisten puolesta, mutta en tiennyt miksi. Tuntui
siltä, ettei kaikki ollut hyvin.
Pyysin Jumalalta
erottelukykyä. ”Mikä on sinusta Jumala ja mikä ei?”
En edes ehtinyt
ymmärtää, että olin kysynyt tuon kysymyksen kun mun mielen täytti sanat: ”Kristuksen
tuoksu.”
Heräsin ihan ihmeissäni ja avasin Raamatun. Aloin selaamaan sitä toiseen
korinttilaiskirjeeseen, jonka muistin puhuneen aiheesta.
Kiitos olkoon Jumalalle, joka
aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla
levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!
Me olemme Kristuksen tuoksu, joka
nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että
ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo
kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän
kelvollinen?
Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet,
jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme
sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena
kuin se tulee Jumalalta. 2 Kor 14-17
I can make my God do what ever I want. |
Maailma on täynnä kaupustelijoita. He lisäävät Raamattuun jotain tai
ottavat siitä pois kohtia, jotka eivät tunnu "kivoilta". He
koittavat muokata Raamatusta mieleisensä, vaikka tosiasiassa he itse ovat muutoksen tarpeessa.
Jumalamme on pyhä, hyvä ja oikeudenmukainen. Olisi
kamalaa, jos maailman vääryys ei saisi oikeaa tuomiota. Meidän tulisi rohkeasti vastustaa kaikkea vääryyttä ja seistä arvojemme takana. Ei synti ole kivaa ja
sen pitäisikin saada meidät vihastumaan.
Mua harmittaa kaiken maailman henkisyys ja valitse-itse–uskonnollisuus. Oon kuullut saarnoja, joissa ei oikeastaan edes puhuta Jeesuksesta. Missä on seurakunnan ylisys, palvonta, Jumalan pelko ja kunnioitus?
The biggest lie the devil tells us is that he didn’t
exist.
Kompromissit tapahtuvat pienissä hetkissä ja petollisesti. No, ei kai se
ole paha, jos minä yhden kerran... Olen niin vahva uskossa, ettei tuo minuun
vaikuta... Minä ansaitsen tämän! Kaiken sen vaivan jälkeen... Muutkin tekevät...
Miksi antaisimme viholliselle pikkusormen? Hän vie koko käden lopulta
tuhoten ja tappaen sydämen. Ei hyvillä, moraalisilla teoilla ansaita Jumalan rakkautta, mutta en näe ideaa siinä, että koettaisimme katsoa, kuinka kauas voimme kulkea hänestä. Tottakai haluamme päästä niin lähelle kuin mahdollista?
Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä [Jeesus] olen
tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Joh 10:10
Will you have an advocate? |
Kun Jumala antaa uuden sydämen, saamme uuden muodon. Tahtomme, arvomme ja unelmamme muuttuvat. Synnistä tulee meille iljetys, emmekä enää halua jatkaa väärillä
teillämme vaan pyrkiä Jeesuksen kaltaisuuteen. Elämä on lyhyt ja lopussa
jokainen meistä joutuu polvistumaan Jumalan edessä. Silloin ei ole väliä
kuinka monta kenkäparia omistin tai kuinka paljon tililläni oli rahaa. Voi sitä
kipua ja itkua, jos huomaan, että käytin lyhyet päiväni kuunnellen valheita ja
rakastaen vain itseäni. Jeesus oli se henkilö, joka Raamatussa puhui eniten helvetistä.. Ikuisuus on
pitkä aika. Haluan viettää sen ylistäen ja palvoen Jumalaa. En kärsimyksessä ja erossa hänestä.
Ja rakkautta on se, että me elämme hänen käskyjensä mukaan. 2 Joh 1:6
Tahdon elää sen kutsumuksen arvoisesti, jonka olen saanut, tuottaen
kunniaa Jeesukselle, joka on minut pelastanut. Siellä missä synti tuli
suureksi, armo tuli ylenpalttiseksi:
Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän
on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön
takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen
anteeksiantonsa on runsas.
Jes 55:6-7
Jumalan rauha, rakkaus, laupeus, hyvyys ja kärsivällisyys meitä ihmisiä kohtaan on jotain aivan äärettömän käsittämätöntä. "Joskus on vaikee vastaanottaa sitä hyvyyttä, jota tahdot mulle antaa." kirjoitin yhdessä laulussani. En voi tulla Jumalan luo millään muulla tavalla kuin nöyrtyen ja janoten häntä ja hänen armoaan. Mun sydän itkee eksyineiden puolesta. Kuinka moni kulkeekaan harhaan, jos emme kerro heille totuutta, jos emme kerro heille Vapahtajasta?
We know we didn't deserve it. That's why it's called GRACE.