lauantai 18. helmikuuta 2012

Vain totuus tekee meidät vapaiksi


Uni, jonka näin viime keväänä:

Kävelin torilla, joka oli täynnä myyntipöytiä ja kaupustelijoita. Jostain syystä se oli erittäin epämiellyttävää. Mulle oli annettu tehtäväksi rukoilla ihmisten puolesta, mutta en tiennyt miksi. Tuntui siltä, ettei kaikki ollut hyvin.

Pyysin Jumalalta erottelukykyä. ”Mikä on sinusta Jumala ja mikä ei?”

En edes ehtinyt ymmärtää, että olin kysynyt tuon kysymyksen kun mun mielen täytti sanat: ”Kristuksen tuoksu.”


Heräsin ihan ihmeissäni ja avasin Raamatun. Aloin selaamaan sitä toiseen korinttilaiskirjeeseen, jonka muistin puhuneen aiheesta.

Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!

Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen?

Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta. 2 Kor 14-17


Jesus plus anything ruins everything. Mark Discroll

I can make my God do what ever I want.
Maailma on täynnä kaupustelijoita. He lisäävät Raamattuun jotain tai ottavat siitä pois kohtia, jotka eivät tunnu "kivoilta". He koittavat muokata Raamatusta mieleisensä, vaikka tosiasiassa he itse ovat muutoksen tarpeessa. 
Jumalamme on pyhä, hyvä ja oikeudenmukainen. Olisi kamalaa, jos maailman vääryys ei saisi oikeaa tuomiota. Meidän tulisi rohkeasti vastustaa kaikkea vääryyttä ja seistä arvojemme takana. Ei synti ole kivaa ja sen pitäisikin saada meidät vihastumaan.





Mua harmittaa kaiken maailman henkisyys ja valitse-itse–uskonnollisuus. Oon kuullut saarnoja, joissa ei oikeastaan edes puhuta Jeesuksesta. Missä on seurakunnan ylisys, palvonta, Jumalan pelko ja kunnioitus?

The biggest lie the devil tells us is that he didn’t exist.

Kompromissit tapahtuvat pienissä hetkissä ja petollisesti. No, ei kai se ole paha, jos minä yhden kerran... Olen niin vahva uskossa, ettei tuo minuun vaikuta... Minä ansaitsen tämän! Kaiken sen vaivan jälkeen... Muutkin tekevät...

Miksi antaisimme viholliselle pikkusormen? Hän vie koko käden lopulta tuhoten ja tappaen sydämen. Ei hyvillä, moraalisilla teoilla ansaita Jumalan rakkautta, mutta en näe ideaa siinä, että koettaisimme katsoa, kuinka kauas voimme kulkea hänestä. Tottakai haluamme päästä niin lähelle kuin mahdollista?

Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä [Jeesus] olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. Joh 10:10

Will you have an advocate?
Kun Jumala antaa uuden sydämen, saamme uuden muodon. Tahtomme, arvomme ja unelmamme muuttuvat. Synnistä tulee meille iljetys, emmekä enää halua jatkaa väärillä teillämme vaan pyrkiä Jeesuksen kaltaisuuteen. Elämä on lyhyt ja lopussa jokainen meistä joutuu polvistumaan Jumalan edessä. Silloin ei ole väliä kuinka monta kenkäparia omistin tai kuinka paljon tililläni oli rahaa. Voi sitä kipua ja itkua, jos huomaan, että käytin lyhyet päiväni kuunnellen valheita ja rakastaen vain itseäni. Jeesus oli se henkilö, joka Raamatussa puhui eniten helvetistä.. Ikuisuus on pitkä aika. Haluan viettää sen ylistäen ja palvoen Jumalaa. En kärsimyksessä ja erossa hänestä.

Ja rakkautta on se, että me elämme hänen käskyjensä mukaan. 2 Joh 1:6

Tahdon elää sen kutsumuksen arvoisesti, jonka olen saanut, tuottaen kunniaa Jeesukselle, joka on minut pelastanut. Siellä missä synti tuli suureksi, armo tuli ylenpalttiseksi:


Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä! Hylätköön jumalaton tiensä ja väärintekijä juonensa, kääntyköön takaisin Herran luo, sillä hän armahtaa, turvautukoon Jumalaan, sillä hänen anteeksiantonsa on runsas.

Jes 55:6-7

Jumalan rauha, rakkaus, laupeus, hyvyys ja kärsivällisyys meitä ihmisiä kohtaan on jotain aivan äärettömän käsittämätöntä.  "Joskus on vaikee vastaanottaa sitä hyvyyttä, jota tahdot mulle antaa." kirjoitin yhdessä laulussani. En voi tulla Jumalan luo millään muulla tavalla kuin nöyrtyen ja janoten häntä ja hänen armoaan. Mun sydän itkee eksyineiden puolesta. Kuinka moni kulkeekaan harhaan, jos emme kerro heille totuutta, jos emme kerro heille Vapahtajasta?

We know we didn't deserve it. That's why it's called GRACE.



maanantai 6. helmikuuta 2012

Kerro, kerro kuvastin: "Kuka olen?"


Luin viime viikolla persoonallisuuspsykologiaa ja identiteetin muodostumisesta.  >>Etsimme ja tarvitsemme hyväksyntää toisilta ihmisiltä. Tarvitsemme muita vahvistamaan käsityksemme itsestämme. Ihminen löytää itsensä toisen kautta.<< Seuraavassa pari näkökulmaa, joita oppikirjani ei maininnut.

Kenen minä annan määritellä itseni? Olen lyhyen elämäni aikana huomannut, että jos turvaan muiden arvioihin, joudun lopulta pettymään. Me ihmiset vajavaisina epäonnistumme tukemaan ja kantamaan toisiamme. ”Hurt people, hurt people”. Jos Kristus on elämämme perusta ja ylin auktoriteettimme, opimme erottamaan totuuden valheesta.

Ystävät, rakkaat ja läheiset ovat elämämme suuri voimavara ja niiden puute heijastuu mielenterveyteen, jaksamiseen ja elämän merkitykselliseksi kokemiseen. Mutta kaverit eivät ole aina läsnä. Parhainkaan ystävä ei yllä halaamaan sydäntä juuri sieltä, missä kipu on. Lohdun sanoilla voi rakentaa paljon, mutta mille rakentaa, jos ei ole perustusta? Hiekalle tehty rakennus sortuu, kuten Jeesuksen vertauksesta voimme lukea. Siksi meidän tulisi rakentaa kalliolle! (Matt 7:22-23)

 
Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. (Ef 3:17)

Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. (1 Kor. 3:11)




Individualismi aatteena on myös kovin nuori. Olenkin pysähtynyt harkitsemaan sitä, että onko elämässä todella kyse siitä, että minä itse tunnen suurta voimaa, kykeneväisyyttä ja pystyvyyttä saavuttaa kaiken haluamani? Äärimmillään oppikirjani (The Science of Personality, A. Perwin) ehdottikin ihmisten elävän ”itsensä lumossa”. Raamatun mukaan pelastumisessa, onnessa, ilossa ja toivossa ei kuitenkaan ole kyse minusta, vaan Jumalasta. Armosta. Millaista olisi elää Jumalan rakkaudessa ja rakkadesta?

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, ettei kukaan voisi ylpeillä. (Ef 2:8-9)


Jospa meidän matalat käsitykset itsestämme voisivat vaihtua suuriksi käsityksiksi Jumalasta. Olen saanut koskettaa tuota totuutta: rauhaa ja lepoa vain silloin, kun olen myöntänyt, että kaikki on Jumalan käsissä. Jeesuksen tähden, minä riitän sellaisena kuin olen. Mikään tekoni tai hyvitysuhrini ei olisi voinut saattaa minua Jumalan yhteyteen. Kristus kuoli tähteni, jotta voisin elää tässä tuossa totuudessa ja vapaudessa. Hän kuoli, kun vielä olin syntieni vallassa! (Room. 5:8) Miksi siis etsisin omaa etuani, kun voin etsiä Jumalaa? Hänessä saan enemmän kuin maailma voisi koskaan antaa.

Yksi lainaus kirjastani: ”We seek to be known for who we are or believe ourselves to be”. Kun tiedän ja uskon, että arvoni määrittyy Jumalassa, on itsetuntoni oikealla pohjalla. Ja itse asiassa ainoalla todellisella pohjalla: Kristus-perusta kestää kaikki vaikeudet ja myrskyt. Kirjan lainaksen voisi muuttaa kuvastamaan pyhityselämää: tulemista sellaiseksi kuin Jeesus on. Seeking to know God and making Him known.

Maanviljelijä. Siemen. Maaperä.
Olen Jumalan kuva. Olen osa Kristuksen ruumista ja hänen perhettään! Olen armon alla, vapaa synneistäni ja matkalla kirkkauteen! Koska niin Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän.

I need YOU.
On mahtavaa tajuta, että Jumalan rakkaus on ehdotonta ja se perustuu siihen kuka Hän on. Ihminen löytää itsensä Jumalan kautta. ”Se, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen” sanoi Jeesus. He is no fool who gives what he cannot keep to gain what he cannot lose.

Haluaisitko löytää itsesi? Tuntuuko, että identiteettisi ei ole kiinni missään, vaan ajelehdit aatteiden virrassa, tuulten viemänä? Olisiko aika kiinnittyä turvasatamaan?
Mun neuvo on Raamattu, rukous ja yhteisö. Etsi seurakunta ja get connected. Löydä Jumala: fruit happens!







I AM ACCEPTED

I am God's child.
As a disciple, I am a friend of Jesus Christ.
I have been justified.
I am united with the Lord, and I am one with Him in spirit.
I have been bought with a price and I belong to God.
I am a member of Christ's body.
I have been chosen by God and adopted as His child.
I have been redeemed and forgiven of all my sins.
I am complete in Christ.
I have direct access to the throne of grace through Jesus Christ.



I AM SECURE

I am free from condemnation.
I am assured that God works for my good in all circumstances.
I am free from any condemnation brought against me and I cannot be separated from the love of God.
I have been established, anointed and sealed by God.
I am hidden with Christ in God.
I am confident that God will complete the good work He started in me.
I am a citizen of heaven.
I have not been given a spirit of fear but of power, love and a sound mind.
I am born of God and the evil one cannot touch me.



I AM SIGNIFICANT

I am a branch of Jesus Christ, the true vine, and a channel of His life.
I have been chosen and appointed to bear fruit.
I am God's temple.
I am a minister of reconciliation for God.
I am seated with Jesus Christ in the heavenly realm.
I am God's workmanship.
I may approach God with freedom and confidence.
I can do all things through Christ, who strengthens me.
I want to see God.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...