Antajan sydän

Says who?

Jokainen tietää, että jouluna "pitää antaa lahjoja". Kuulen yliopistolla monen murehtivan: "Onko minun annettava sille ja sillekin?" ja "Kuinka paljon minun pitää tänä vuonna tuhlata?" Kas, jouluhan on saanut uuden nimen: kulutusjuhla. Tätäkö joulun kuuluu olla? Kiirettä, pakkoa ja miellyttämistä oman edun tavoittelun ohella? Stressi ja ahdistus seuraavat niitä, jotka näin ajattelevat.

Ei siis voi olla.. Mikä on joulun merkitys?

Joulussa ei ole kyse kiiltokuvatarinasta, vaan suuresta lupauksesta ja täydellisestä uhrista. Antamisen sydämessä on Jumalan esimerkki: hän syntyi ihmiseksi keskellemme kuollakseen ristillä meidän syntiemme tähden. Meidän, jotka emme häntä ansainneet. Meidän, jotka syljimme hänen päälleen ja kielsimme hänet. Siksi jouluna puhutaan Jeesuksesta! Joulun sanoma on todellinen ilouutinen. Evankeliumi herättää närästystä monissa, mutta jokainen, joka sen kuulee, eikä sulje sydäntään, saa nähdä Jumalan ja elää ikuisesti hänen kanssaan.

Onko sinulla koskaan ollut fiilistä, että jouluaattona, kynttiöiden lämpimässä loisteessa, uudet lelut ympärillä, lahjapaperit siististi roskakorissa ja vatsa täynnä... sinusta tuntuu yllättäen tyhjältä? Viikkojen valmistelu johtaa muutaman tunnin elämykseen, mutta sitten ympärillä olevat äänet hiljenevät taustalle ja tuntuu siltä, jotenkin sitä kaipaa vielä jotain? Tälläisenä hetkenä olen koittanut konvehtia. Ei toiminut. Ja sen jälkeen muutamaa piparia... Ehkä mausteissa oli vikaa?

Jeesus, mitä tahdot tänä jouluna?

Ne, jotka etsivät vastausta, löytävät sen. Totuuden kauneus on salassa viisailta, oppineilta ja länsimaisilta fariseuksilta. Me unohdamme jouluna avata tärkeimmän ja suurimman lahjan, ja jos avaammekin, moni vain tyytyy katsomaan. Kuinka moni pukee Kristuksen ylleen?

Kuka voisi kuvitella, että pieni lapsi, joka syntyi navettaan, olisi vastaus sydämen syvimpään huutoon! Kuka näkee ristillä riippuvan miehen tienä totuuteen? Kenen sydän ymmärtää? Kenen korvat kuulevat? Monen silmät ovat täynnä sokeutta. Kuka uskoo ja ojentautuu tarttuen avoimiin käsiin! Jeesus ei jäänyt hautaan, vaan hän nousi kuolleista syntiemme Sovittajana. Pelastajana Jeesus kutsuu meitä seuraamaan häntä ja hänen esimerkkiään.

Hän on lupauksen lapsi.

A sift in focus. Kärsimättömyyteni kassajonossa tuntuu äkkiä kaikkein vähäisimmältä huoleltani. Kun Jumalan esimerkki alkaa muuttamaan minua, tuntuu yllättäen siltä, että tahdon todella antaa jotain merkityksellistä! Enkä nyt tarkoita vain lähimmille ystäville, vaan niille, jotka oikeasti tarvitsevat auttavaa kättä. Eikä vain kerran vuodessa, vaan  Jumala antaa minulle antajan sydämen kutsuen minut elämään sen mukaan joka päivä. Polttava rakkaus sisälläni saa minut tuntemaan tuskaa, joka ei aiemmin mahtunut yltäkylläisyyteni täyteyteen. Jeesus, tahdon rakastaa niin kuin sinä rakastat!

Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.

Hänellä oli Jumalan muoto,

mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan

olla Jumalan vertainen

vaan luopui omastaan.

Hän otti orjan muodon

ja tuli ihmisten kaltaiseksi.

Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,

hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.

Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken

ja antanut hänelle nimen,

kaikkia muita nimiä korkeamman.

Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava,

kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,

ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:

"Jeesus Kristus on Herra."

 (Fil 2)

Paras vinkki, jonka voin jouluun valmistautuvalle uskovalle antaa, on: juttele Pyhän Hengen kanssa ja kysy häneltä neuvoa. Hiljenny Jumalan edessä, tutki Raamattua ja anna hänen puhua sinulle. Pyydä Jeesuksen silmiä ja antajan sydäntä. Tulet yllättymään! Ihan varmasti voit kysyä Jumalalta, mitä antaa joululahjaksi ja miten viettää joulun aika. Mutta vastausta pyytäessä, pidäthän sydämesi avoinna, sillä saatat tulla haastetuksi. Minä tulin.

You can give without loving, but you can't love without giving.

Jumalan rakkaille

"Kuka olen, kuka olen?" Kysymys on tärkeä ja se nousee syvältä sydämestä. Kuka olen? Koko maailma tuntuu kamppailevan identiteettinsä kanssa. Mediat tarjoavat lukuisia vaihtoehtoja rakentaa ja pitää yllä haluttua kuvaa itsestä, lähtisinkö sille tielle? Kysymys on tärkeä, sillä se, kuka ajattelen olevani, on tekojeni perusta. Se ohjaa valintojani ja tapaani elää.

In you I found who I am.

Identiteetti on lahja. Haluaisin nähdä seuraavien raamatunpaikkojen voimaannuttavan meidät ja kutsuvan meitä pukemaan yllemme "uusi ihminen, joka on luotu Jumalan kuvan mukaisesti totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen" (RK). Me saamme alati kasvaa lähemmäs häntä! Oletko koskaan pysähtynyt ja pohdiskellut seuraavia sanoja? Meidän kolmiyhteinen Jumalamme loi ihmisen omaksi kuvakseen:

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

be renewed in the spirit of your minds, and to put on the new self, created after the likeness of God in true righteousness and holiness. (Ef 4:23-24)

Niinkuin pienen lapsen vanhemmat laulavat lapselleen, niin Jumalakin laulaa meidän yllemme. (Sef. 3:17) Ah sitä iloa, kun vanhemmat kuulevat lapsensa jokeltavan ja tapailevan niitä säveliä, joita he hyräilivät. Voin sydämessäni nähdä Jumalan kolminaisuudessaan iloitsevan: "Katsokaa ja ihastelkaa luomaamme ihmislasta, hänhän kuullostaa ihan meiltä!"

Pohdin identiteettiäni erityisesti kun muutin opiskelemaan. Tapasin monia uusia ihmisiä ja huomasin, että se, miten esittelen itseni, kertoo paljon siitä, mikä minulle on tärkeää! Kerronko saavutuksistani, taidoistani tai kyvyistäni? Kerronko perheestäni, kavereista, tekemistäni matkoista vai kenties viimeisimmistä ostoksistani? Mietin, kuinka paljon se, kuka olen, on kiinni siitä mitä teen, osaan ja omistan? Syviä ja kestäviä ytävyyssuhteita en ole koskaan luonut ansioluettelo kädessä.

Edelliset ajatukset saavat minut myös pohtimaan Jobin kertomusta. Äärimmäisessä surussa ja menetyksessä Jumala piti suojaavaa kättään Jobin yllä, vaikka näkyvässä maailmassa Job menettikin kaiken: asemansa ja statuksensa Jumalan hurskaana miehenä ihmisten silmissä. Job kuitenkin säilytti uskonsa Jumalaan ja Jumalan rakkaus häntä kohtaan ei horjunut.

Juurtuessamme Jumalan kalliolle identiteettimme saa varman perustan, mikä on viholliselle kauhistus. Mitäpä jos sallisin itseni ajatella vain sellaisia ajatuksia, joita Jumalalla on minusta? Se olisi vallankumouksellista. Kun Jeesus kastettiin, Pyhä Henki laskeutui kyyhkysenä hänen ylleen ja <taivaista tuli ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt".> Tämän jälkeen Pyhä Henki johdatti Jeesuksen erämaahan, jossa hän vaelsi neljäkymmentä päivää syömättä ja juomatta. Kun Jeesuksen tuli nälkä, saatana kyseenalaisti juuri ne sanat, jotka Isä Jumala oli julistanut hänen ylleen koko kansan kuullen.

"Jeesus lähti Jordanilta Pyhää Henkeä täynnä. Hengen johdattamana hän kulki autiomaassa neljäkymmentä päivää, ja Paholainen kiusasi häntä. Hän ei syönyt noina päivinä mitään, ja kun tämä aika oli kulunut, hänen tuli nälkä. Silloin Paholainen sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin--" Luukas 4:1-3

Jumala on puhunut lastensa elämiin monenlaisia lupauksia. Hän on jakanut kanssamme unelmia muutoksesta ja uudesta aamusta: hänen valtakunnastaan maan päällä. Hän on luvannut varustaa meidät matkalle ja hän on luvannut olla kanssamme, jotta voisimme täyttää sen kutsumuksen, joka meitä varten on varattu. Jumalan poikina ja tyttärinä, hänen kansanaan, me saamme ottaa seuraavat sanat henkilökohtaisesti:

"For I know the plans I have for you, declares the LORD, plans for welfare and not for evil, to give you a future and a hope." Jeremia 29:11

Sinä, palvelijani Israel,

Jaakob, sinä jonka olen valinnut,

sinä, ystäväni Abrahamin siemen,

sinä, jonka käteen minä tartuin,

jonka minä toin maan ääristä

ja kutsuin kaukaisimmista kolkista,

jolle minä sanoin: "Sinä olet palvelijani,

minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt"

-- älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi -- minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni. Jesaja 41:8-10

True that!

Viettäessämme aikaa Jumalan kanssa, uskon hänen puhuvan identiteettiä elämäämme ja herättävän meissä unelmia, joita kohti tahdomme kulkea. Jeesus opetti, että vaikkei hänen valtakuntaansa voi nähdä, se on jo keskellämme ja meidän sisällämme. Sielunvihollinen vastustaa Jumalan valtakunnan leviämistä ja hän ei epäröi kiusata meitä silloin kun olemme heikkoja. Esimerkki Jeesuksesta erämaassa paljastaa taktiikan, jolla saatana yhä tänä päivänä koittaa riisua kristittyjä varmuudesta sekä uskosta Jumalan lupauksiin ja sanaan. Hän koettaa saada meitä tavoittelemaan sitä, mikä on jo meidän. Hänen päämääränsä on saada meidät suorittamisen ikeen alle, sillä hän tietää, että meidät on kutsuttu pois orjuudesta ja olemme saaneet Jumalan lapsen aseman ja identiteetin. We don't work for his favor, but from his favor.

Eeva kohtasi Eedenissä käärmeen, joka vääristi ja kyseenalaisti Jumalan sanaa pettäen hänet: "Sanoiko Jumala todella-". Vihollinen on todella kiero, kun hän ottaa totuuden ja koettaa vääntää sitä: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'" Jeesus vastasi: "On myös sanottu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'" Luukas 4.

Every day God thinks of you [Psalm 68:19]. Every hour God looks after you [2 Thes. 3:3]. Every minute God cares for you [1 Peter 5:7]. Because every second He loves you [Jeremiah 31:3]

Rakas ystäväni, soisin meidän seisovan varmana sillä kalliolla, jolle Jumala on meidät istuttanut. On äärimmäisen tärkeää ravita sydämemme päivättäin Jumalan totuudella, jotta voisimme olla lujia ja rohkeita. (Ps 27) "Kuka olen ja mihin olen menossa?" Sinut ja minut on luotu tätä aikaa ja paikkaa varten! Älkäämme antako vihollisen riistää sitä iloa, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa. Hän on voimamme ja valomme elämän laaksoissa.

Ilman Jumalan rakkauden täyteyttä ajaudumme kierteeseen, jossa pyrimme ansaitsemaan rakkautta ja hyväksyntää itsellemme. Tälläinen "ankeuttaja-henki" riistää kaiken voiman ympäriltään. En usko, että itsen nöyryyttäminen ja mitätöiminen on Jumalasta. Itsetuhoisuus ja -syytös ei ole realismia, vaan menneisyyteen takertumista. Vapauteen Kristus meidät vapautti ja saan sanoa itselleni: minä olen tärkeä ja arvokas. Hän ei väheksynyt minua vaan hän tarttui käteeni tuoden minut maan ääristä luokseen. Vanha ja Raamattu Kansalle -käännökset sanovat: "en pitänyt sinua halpana." (Jes 41:9) Jumala itse loi minuun tämän arvon. Jumala loi sinut arvokkaaksi! Hän puhalsi henkensä maan tomuun ja uhrasi ainoan poikansa meidän tähtemme. Arvomme perusta on hänen työssään, jotta voisimme ylpeillä vain Jeesuksesta ja Jeesuksessa.

Jeesus opettaa, että meidän on kuoltava itsellemme ja kadotettava elämämme hänen tähtensä. Kuolla syntiselle luonnolle ja haluille, joiden mukaan elimme ja joihin myös minäkuvamme oli sidottu. Vihdoin Jumalassa löydämme todellisen elämän ja identiteetin. Synnymme uudesti ylhäältä kun lähdemme seuraamaan Jeesusta ja saamme kasvaa täyteen Jumalan rakkautta, armoa ja pyhyyttä: tarkoitusta, nöyryyttä, rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsehillintää. Siihen meidät on luotu: kuvastamaan Jeesusta. Aaah, niin mahtavaa, hän elää minussa ja minä hänessä!

Olet kallisarvoinen hänen silmissään.

Iloitsen tehdessäni sinulle hyvää, teen sen koko sydämestäni, Jeremia 31:41

Minä ilolla iloitsen sinusta, Minä olen ääneti, sillä minä rakastan sinua, Minä sinusta riemulla riemuitsen." Sef. 3:17

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!

Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä. Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä.

Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt -- hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti. Siksi meidän, jotka olemme jo ennalta saaneet panna toivomme Kristukseen, tulee elää Jumalan kirkkauden ylistykseksi.

Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi. Ef. 1:3-14

Murrettu

"If anyone would be first, he must be last of all and servant of all."

Olen ihmetellyt Jumalalle, miksi juuri murtuneiden ihmisten työ: saarnat, todistukset, rukoukset ja laulut, koskettavat niin syvästi ja ovat jotenkin erityisen voideltuja. Miten ihmeellinen tuo salattu vuorovaikutus Jumalan ja ihmisten sydänten välillä onkaan! Viime viikot tätä pohtiessani Pyhä Henki on puhunut siitä, kuinka Jumalan kirkkaus pääsee kunniaansa murtuneessa astiassa.

"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa." 2 Kor 2:9

”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon.” Jaakob 4:6 

Ylpeys estää kovan kuoren lailla Jumalan sanan pääsyn sisään ja ulos sydämissämme. Vain kuoren murtamalla sisäinen olemuksemme muuttuu ja alamme loistaa Jeesuksen kauneutta. Ylpeä sydän ei voi olla täynnä Jumalaa ja hänen hyväksyntäänsä, sillä se on jo täytetty itsellään. Itseriittoisuus on vastoin Raamatun ohjetta olla nöyrä ja pitää muita itseään parempana (Fil 2:3). Ylpeys on synti, joka sai Lusiferin lankeamaan.

Who will you use?

Nöyrä sydän on otollinen täyttymään Jumalan rakkaudesta ja heijastamaan sitä. Nöyrä sydän on astia, jonka Jumala valitsee käyttöönsä. Ylpeä ihminen on kuin kuivahtanut puunoksa (jos sitä koettaa taivuttaa, se katkeaa), mutta nöyrä sydän on kuin tuore ja taipuisa verso, joka tuottaa elämää ja hedelmää.

Ihailen suuresti kristittyjä, jotka ovat kulkeneet pitkän matkan Jumalan johdatuksessa useidenkin erämaiden poikki. Yllätyin, kun näin, että Jumalan tie todella kulkee autiomaan kautta. "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme" Jes 40:3. (Jes 35:6; 40:8) Erämaa on paikka, jossa riisuudumme ylpeydestä ja suorittamisesta ja annamme tilaa Jumalalle. Vähemmän minua, enemmän häntä! Riisuttu usko on uskoa, jossa ”vain yksin Jeesus, hän mulle riittävi”. Erämaassa opimme turvaamaan Jumalaan, sillä ymmärrämme, että kaikki, mitä meillä on, on hänen suurta hyvyyttään, armoaan ja lahjaansa meille. Mikä syvä kiitollisuus kumpuaakaan nöyrästä sydämestä! Erämaassa ymmärrämme, että kaikki muu on roskaa Kristuksen tuntemisen rinnalla:

Anna minun kulkea sinun tiesi.

Therefore, behold, I will allure her,
 and bring her into the wilderness, and speak tenderly to her.

And there I will give her her vineyards
 and make the Valley of Achor a door of hope.
 And there she shall answer as in the days of her youth,
as at the time when she came out of the land of Egypt. (kuulin joskus, että nimi Achor tarkoittaisi ”valley of sorrow and death”)

“And in that day, declares the Lord, you will call me ‘My Husband,’ and no longer will you call me ‘My Baal.’ For I will remove the names of the Baals from her mouth, and they shall be remembered by name no more. (Hosea 2)

”Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.” San. 8:13

Ylpeyden syntiin tulisi suhtautua suurella vakavuudella. Synti murehduttaa Jumalan ja rikkoo häntä vastaan. Ylpeys ei kestä hänen pyhässä läsnäolossaan.

I will punish the world for its evil, and the wicked for their iniquity; I will put an end to the pomp of the arrogant, and lay low the pompous pride of the ruthless. Isaiah 13:33

Järkytyn, kun huomaan, että kovasti nöyriltä näyttävät tekoni eivät ole pyyteettömiä, jos sydämessäni asuu ylpeys. Onko nöyryyden tie mahdoton? Enhän minä voi, mitenkään, täyttää lain vaatimusta. Näitä kysymyksiä kysyessäni olen pyytänyt Pyhää Henkeä tutkimaan sydämeni ja puhumaan minulle totuutta. Jeesus, anna minun ymmärtää, että olen uusi luomus sinussa! Tekojeni motiivit tuntuvat olevan salassa jopa itseltäni. Ihminen ei pysty näkemään hirttä omassa silmässään, vaikka roskan hän ystävänsä silmässä huomaakin.

Ylpeä ihminen ei kunnioita ihmisauktoriteetteja, saatika Jumalaa. Ylpeys avaa elämässämme oven pelolle, huolelle, vihalle, väkivalle, syyllisyydelle ja itsesäälille. Ylpeyden hedelmää on kateus, katkeruus, kostonhalu, juoruilu, halveksunta, tuomitseminen ja arvostelu. Ylpeys on omahyväisyyttä ja se vie lakihenkisyyteen.

”Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.” Psalmi 51:19

”-- Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva.” 1 Samuel 15:22

Kuuliaisuus Jumalalle on nöyryyttä ja uskollisuutta. Nöyrä sanoo sydämessään: ”älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” Meillä ei ole varaa kulkea kahta tietä. Kerran murrettu on aina helpompi murtaa jälleen: pysykäämme herkkinä ja valmiina ottamaan vastaan opetuksen ja jättämään synnin tien. Jumala ei meitä satuta, vaan se, mikä meitä rikkoo, on synti, jonka valitsemme. Uskon, että ylpeyttä ei koskaan murreta kovuudella, vaan lempeydellä. Ylpeyttä ei voi murtaa sodalla vaan laupeuden teoilla ja rakkaudella.

Mielestäni kaikkein kauneinta ajatellessa murtumista ja nöyryyttä on Jeesuksen esimerkki. Leivän murtaminen ehtoollisella edustaa hänen murrettua ruumistaan, joka ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden. Hänessä on meidän toivomme ja pelastuksemme. Älkäämme olko liian ylpeitä pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi. Jeesuksen tie olkoon meidänkin tiemme.

And He's brought me to the wilderness

Where I will learn to sing

He lets me know my barrenness
So I will learn to lean

He's so kind
Oh beautiful mercy

Do what you have to do

Jealous Lover

Do what you have to do (You know the best way!)

Rukous, jossa on voimaa

Aloin miettimään mun unelmaa ja tämän bloginkin ideaa:

If to die isn't gain, you're living in vain.

Rukoilen, että kirjoitukseni voisivat rohkaista uskovaisia elämään täyttä elämää Jeesuksessa Kristuksessa. Tahdon nähdä Jumalan lasten rakastavan Luojaansa, ylistävän ja palvelevan häntä koko sydämellään, mielellään ja kaikella voimallaan — täynnä iloa, rohkeutta, rakkautta ja armoa. Tahdon nähdä, kuinka Jumalan sana kulkeutuu ihmisten sydämiin ja muuttaa ne täysin! "-- ja rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi"- --> Tahdon nähdä Jumalan rakkauden vaikuttavan meissä ja meidän kauttamme. "Do not merely listen to the word of God and so deceive yourselves, do as it says!" “Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:16)

Toivon, että te, jotka ette vielä tunne Jeesusta, voisitte löytää hänet! Rukoilen, että kirjoitukseni ihmetyttäisivät ja vähän ärsyttäisivätkin teitä. Ehkä ne voisivat saada teidät huokaisemaan: "Jeesus, oletko todella noin elävä ja todellinen? Tahdon tuntea sinut!"

* * *

Jesus, I want you.

Siinä on jotain uskomatonta, että Jumala tahtoo käyttää lastensa rukouksia ja toimia niiden kautta. Eräs rukouksen vaikutuksista on, että ne pehmittävät sydämiä ja Pyhä Henki liikkuu niiden kautta valmistaen ihmisiä (myös uskovaisia) vastaanottamaan Jumalan sanan. Monesti vähättelemme rukousten merkitystä: emme näe niiden voimaa emmekä ota sille aikaa: "Ainiin, piti rukoilla. Äähh ei jaksa, ei ehdi, pakko pysyä aikataulussa!" Me emme kuitenkaan turhaan rukoile esimerkiksi ennen seurakunnan tilaisuuksia: saarnoja, nuorteniltoja ja muita tapahtumia elämissämme. Miltä kuulostaa Paavalin kehoitus: "Pray without ceasing!"?

Tahdon jakaa, mitä opin aiheesta:

Ylistimme eräänä iltana ystäväni kanssa seurakunnalla. Päivä oli mahtava: huusimme Jumalan puoleen, anoimme herätystä kaupunkiimme ja voitelua elämiimme. Salla soitteli pianolla ja rukoilimme laulaen. Yllättäen sanat alkoivat muodostua huulillamme ja rukouksemme avasivat kuin padon: pääsimme maistamaan elävää vettä Jumalan rakkauden lähteeltä! (Tajusin juuri, että tämähän postaus sopii hyvin täydentämään edellistä: Pakko saada vettä.)

Tälläinen laulu siitä syntyi (ja rakastan näitä sanoja):

Suuremman ilon saan

Kuin viljan ja viinin runsaudesta

Jumalan rakkauden lähteellä

Jeesus, täytä minut jälleen

Täytä voimalla

Täytä riemulla

Täytä armollasi

Jeesus, sinä täytät minut jälleen

Jeesus on tie sydämeen.

Noin viikko laulun jälkeen näin unen: lauloimme kyseistä laulua seurakunnan tilaisuudessa. Ylistyksen jälkeen juttelimme seurakuntalaisten kanssa, mikä olikin sitten aika epämiellyttävää: Saimme murskapalautetta ja ihmisten kovat sanat ja vastaanotto murehduttivat mielemme. Jäin keskustelemaan erään miehen kanssa, ja kysyin häneltä: "Mitä tapahtui? Miksi ette pitäneet laulusta? Ei kai se nyt niin huonosti mennyt.. Miten voi olla, että te ette tunteneet Jumalan voimaa? Mehän olimme Jumalan lähteellä kun kirjoitimme tuon laulun! Miksi ette nähneet sitä, miksi ette maistaneet sitä?"

Mies vastasi, ettei laulussa itsessään niin paljon vikaa ollutkaan, mutta miksaus oli ihan kammottava. "Mieluumin olisin kuunnellut Hansin miksaamana." Mies myös lisäsi oudon kommentin, jonka ymmärsin vasta herättyäni; hän sanoi, etteivät Jerikon muurit murtuneet.

Hämmentyneenä siinä sitten istuin ystäväni Sallan vieressä ja kysyin Jumalalta: "Miksi? Kerro sinä, miksi?" Vastaus oli: "Te ette tehneet soundcheckiä ennen esitystä!" Ah, mikä suuri ilmestys. :D Olin ihan innoissani ja mietin, että "Pakko jakaa tää heti Sallalle!"

Kun heräsin, aloin kirjoittamaan kaikkea ylös ja pieni välähdys kirkastutti ajatuksiani: rukous todella murtaa muurit! Rukous pehmittää kovimmatkin sydämet! Jumalan voima kaataa korkeimmatkin esteet. Uskon, että siinä on jokin syvä syy, miksi rukoilemme: "Break our hearts for what breaks yours. We want to pray what's on YOUR HEART, GOD." = tapahtukoon sinun tahtosi.

Huolellinen valmistautuminen on tärkeää ja tuottaa kunniaa Jumalalle. Tuo rukous ennen tapahtumia on  ikään kuin soundcheck: kuunnellaan, mitä Pyhä Henki kertoo ja minne hän johtaa. Esityksen aikana esiintyjät ja miksaajat ovat jatkuvasti kuulolla mahdollisista muutoksista vireessä ja rytmissä, ja sovittavat laulut tilanteiden mukaan.

-- The earnest (heartfelt, continued) prayer of a righteous man makes tremendous power available [dynamic in its working]. James 5:16b

Tosiaan, Jerikon muurit murtuivat kun israelilaiset _seitsemännen_ kerran kulkivat kyseisen kaupungin ympäri huutaen sotahuutoa. Ei anneta periksi! (ja voi kyllä, Rakkauden lähteellä -biisi ansaitsisi sen paremman miksauksen ja äänityksen)

When the trumpets sounded, the people shouted, and at the sound of the trumpet, when the people gave a loud shout, the wall collapsed; so every man charged straight in, and they took the city. Joshua 6:20

Viime postauksessa mainitsin rukouksen "ilman voitelua". Tahdon vähän jatkaa: välillä ihan oikeasti on niin, että sanat kangistuvat kurkkuun ja rukoukset tuntuvat jäävän ikään kuin puolitiehen. Se voi turhauttaa. Joskus sanat "akward" ja "jäätävää" eivät edes riitä kuvailemaan rukoustilannetta ja omia fiiliksiä sen aikana. Kuitenkin, joskus juuri silloin kuulee jälkeenpäin, että: "Puhuit juuri tiedonsanoja!", vaikkei niitä itse huomannutkaan. Turhaa sitä kai koskaan olen koittanut tehdä vaikutusta kehenkään rukouksillani? Jumala käyttää yksinkertaisia rukouksia. Älä, ystäväni, jätä rukousta sen tähden, etteivät ne kuullosta niin kauniilta ja liturgisilta kuin tuttujesi "farisealaiset rukoukset", joita he latelevat lähinnä näön vuoksi. Uskon, että pitkällä ja näyttävällä rukouksella on monesti vähemmän vaikutusta kuin huudolla, joka lähtee suoraan sydämestä: "Jeesus! Tarvitsen sinua!"

Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:

"Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani.

Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.'

Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'

"Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. * Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." 

(*Voidaan kääntää myös: "hän lähti kotiinsa hurskaampana kuin tuo toinen.")

Luukas 18:9-14

Pakko saada vettä

Olemmeko me se suola, joka saa kaikki ympärillämme janoisiksi? Saako elämämme esimerkki muut etsimään Jumalaa? Uskon, että meistä uskovista tulisi näkyä se, että Herra itse on meidän kanssamme. Saakoon Kristus meissä näkyä sinettinä otsallamme, tunnusmerkkinä kaikille kansoille siitä, keitä me olemme ja kuka meidän Jumalamme on.

"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus." Joh 13:34-35

Tahtoisin niin kohdata jokaisen ihmisen kuin Kristuksen ja muistutankin itseäni siitä alati. Jeesus osasi olla tiukka fariseuksille ja nuhteli heitä oikein, mutta sairaita ja vähäisiä hän rakasti ja palveli. En tahdo olla kuin ne leeviläiset (Jumalan pyhää papistoa), jotka kävelevät sairaan miehen ohi, vaan tahdon pysähtyä hänen luokseen ja ojentaa auttavan käteni.

Pari vuotta sitten kävelin ystäväni kanssa juna-asemalle ja ohitimme ennen rappusia miehen, joka oli ties minkä aineen yliannostuksesta todella sekaisin. Hän istui penkillä pahan näköisenä, mutta me kävelimme vierestä rappuset suoraa alas, pysähtymättä. Jatkoimme kohti asemarakennusta ja Pyhä Henki pysäytti minut. "Heidi? Kävelit hänen ohitseen, vaikka näit hänen tarvitsevan apua!" AAAH, mutta Jeesus! MUTTA..!! Käännyimme ja kävelimme rappuset takaisin ylös. Humaltuneen miehen luona tapasimme erään seurakuntamme miehen; hän oli juuri soittanut paikalle apua. Uskomatonta. Jumala lähetti paikalle ihmisen, joka oli kuuliainen hänen äänelleen, pelkäsi Jumalaa enemmän kuin ihmistä ja eli sen sanan mukaan, jonka hän oli vastaanottanut.

"Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.  Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.

You're calling us home.

Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'

"Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'

Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' Matt 25:31-40

Let's gather together to pray!

Kansanjoukot ja mahtavat kansat saapuvat Jerusalemiin rukoilemaan minua, Herraa Sebaotia, uhraamaan minulle ja etsimään minulta apua.

Näin sanoo Herra Sebaot:

-- Jokaisen Juudan miehen viitan liepeisiin tarttuu noina päivinä kymmenen miestä, jotka kaikki puhuvat eri kieltä, ja he sanovat: 'Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne. (Sakarja 8.)

Vietimme kerran rukoushetkeä ystävieni kesken ja eräällä ystävälläni, jolla todella on rukoilemisen armoitus, rukoili ihan nätisti ääneen. Sanat kuitenkin tuntuivat vain soljuivan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.. Jatkoimme rukousta ja saimme kokea erään toisen ystävämme kohdalla tiedon ja rohkaisun sanoja. Vauu, mahtavaa! Uskomme kasvoi tuossa hetkessä valtavasti. Jatkoimme rukousta ja ensimmäinen ystäväni rukoili uudelleen — tällä kertaa auktoriteetilla ja Jumalan voima puhutteli meitä kun hän julisti totuutta elämiimme. Kysyin ihmeissäni Pyhältä Hengeltä mitä tapahtui? Miksi ystäväni rukous yht'äkkiä oli kuin suoraa Sinun sydämestäsi?

Draw near to God and He will draw near to you. James 4:8

Dear God, I want more of you.

Herra vastasi ja opetti meitä tuolloin: ystäväni tuli janoiseksi. Hän näki Jumalan toimivan: hän huusi Jumalan puoleen anoen ja pyytäen voimaa, voitelua ja armoa! Hän tahtoi päästä lähemmäs Jumalaa ja Jumala vastasi tähän rukoukseen.

Jeesus vastasi hänelle: "Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä." Nainen sanoi: "Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa." (Joh 4)

Luulen, että Mooseksesta saattoi tuntua vähän tyhmältä hakata kiveen keskellä erämaata, mutta hän teki niin, sillä Jumala oli luvannut, että kivestä tulee lähde, joka tyydyttää israelilaisten janon. Mooses toimi uskossa ja sai juoda! Raamattu sanoo Kristuksen olevan kallio, joka kulkee mukanamme. Ikuisen veden virrat ovat lähellä jokaista, joka pyytäen ja anoen tulee Jeesuksen luo:


Kaikki he söivät samaa hengellistä ruokaa ja joivat samaa hengellistä juomaa. Hehän joivat siitä hengellisestä kalliosta, joka kulki heidän mukanaan; tämä kallio oli Kristus.

1 Kor 10:3-4

I put too much salt ON PURPOSE.

"Kolkuttakaa niin teille avataan" — vertauksen Jeesus itse asiassa kertoi uskovaisille, meille, jotka jo olemme Kristuksessa.

"Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Luukas 11:9-11

Tämä kaikki näytti minulle suola-esimerkin voiman. Tahdon olla niin suolainen Jumalan palvelija, että jokainen ympärilläni ihan läkähtyy: Jeesus, tarvitsen vettä!

Jeesus, anna meidän vaan juoda siitä lähteestä, joka sinusta virtaa.

Jumala on todella meidän kanssamme niin kuin hän on sanassaan luvannut. Hän on läsnä joka hetki! Elämmekö sen mukaan? Teemme elämämme valintoja ihan kuin Jumalaa ei olisikaan olemassa... Kohtelemme ihmisiä huonosti ja ajattelemme, ettei kukaan näe. Suunnittelemme suunnitelmiamme omissa voimissamme ja näännymme pyristelyihimme. Ihan oikeasti, surullista. Seuraavan laulun tein julistaakseni totuutta hengelleni. Amen.

Hän on meidän toivomme

Hän on meidän lähteemme

Hän on meidän voimamme

Hän on meidän ilomme

Jeesus

Sinä vain

Tässä hän on

Tässä hän on

Emmanuel, Herra kanssamme

Tässä hän on

Tässä hän on

keskellämme

Ja koko maa huutaa:

Tässä hän on

Jumalan poika, Pelastaja!

No one in heaven looks back on what they sacrificed for Jesus and says: "OH! Why did I do that?"

Blogini on vähän levännyt, mutta Jumala ei. Hän on opettanut minulle asioita, joista en olisi edes halunnut tietää — ja toisaalta antanut kokea sellaista rakkautta, jota todella kaipaan! Iso kiitos teille lukijoille! Minua ilahduttaa, että teitä käy täällä (valehtelematta!) päivittäin. Jee! Go Jesus. Rukoilen, että Jumala voisi puhua teille tämän päiväkirjan kautta. Be blessed.

Hän, joka tuntee Jumalan

"Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"

Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.

Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." Matt. 22:36-40

Elämä saattaa muuttua kun pysähtyy lenkillä rukoilemaan tien vieressä bussia odottavan puolesta. Ehkä silloin, kun antaa piponsa junassa sitä tarvitsevalle. Ja erityisesti, kun saa rukoilla syntisen rukouksen toisen kanssa ja juhlia löytynyttä lammasta! Todella ainakin minun, ellei sen toisen.

Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Gal 6:9

Turhaa odotamme uutta sanomaa, että "nyt mene, rakasta ja julista: anna omastasi ja palvele". Yes: olemme jo saaneet ilosanoman ja se on Kristus. Häntä minä tahdon jakaa: sopimattomalla ja sopivalla hetkellä. Suurempi on rakkauteni Kristukseen kuin ihmisten mielipiteet ja "häpeä". Paavali sanoo, ettei meidän tulisi hävetä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima. Häpeä on vihollisen valhe, joka yrittää sitoa meidät paikalleen... mutta juuri hänhän siinä joutuu häpeään, emmekä me, jotka ylpeinä tunnustaudumme Kristuksen omiksi.

Olen varma, että jokainen, joka kohtaa Jeesuksen syntien anteeksiantajana ja Vapahtajana, tahtoo kertoa siitä myös muille. Olen täydellisen varma siitä, koska siitähän me puhumme, mitä sydämemme on täynnä. Miltä tuntuukaan rakastua — Jeesukseen? Emme yksinkertaisesti pystyisi olemaan hiljaa.

For if you love those who love you, what reward do you have? Do not even the tax collectors do the same? Matt 5:46

Mikä on unelmasi?

On valitettavaa, että sana evankeliointi herättää (kristityissäkin [minussakin]) negatiivisia ajatuksia. Senhän pitäisi olla päin vastoin. Evankelioinnissa on kauneimmillaan kyse elämäntavasta — mutta vaikka tekomme puhuvatkin voimakkaasti, ei ilosanoma ole ilosanoma ilman sanoja.

Meiltä aika järjestelmällisesti puuttuu myötätuntoa ja rakkautta ihmisiä kohtaan, sekä paloa ja rakkautta Jeesukseen. Suurinta iloa olen kokenut silloin, kun olen toiminut Jeesuksen esimerkin mukaan:  "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään. Jolla on ruokaa, tehköön samoin". Tarvitsen lisää rakkautta. Tarvitsen joka päivä lisää rakkautta! Tahdon antaa Jumalan täyttää itseni, jotta voisin antaa muille, jotta hän voisi täyttää minut taas uudelleen.

Pari viikkoa sitten junassa eräs ihastuttava, vanha pariskunta näki kitarani ja pyysi minua soittamaan. Hetkessä kävin läpi tuhat ajatusta: epäilys ja epävarmuus. Kehtaanko? Mitä jos..? Koen, että Pyhä Henki täytti minut silloin ilollaan ja kysyin, käykö matkustajille, jos soitan erään tekemäni biisin. Vastaus oli rohkaiseva: tottakai! No, minulla ei ollut uhkana joutua kidutettavaksi tai vainotuksi, mutta tiedän, että vaarallisissakin olosuhteissa Jumala antaa uskoville voiman, viisauden ja syvän ilon jakaa hyvää sanomaa. Konduktööri tuli viimeisessä kertosäkeessä moittimaan minua, mutta se oli pientä verrattuna siihen, että pala taivaan valtakuntaa sai matkustajat ajattelemaan ja kuuntelemaan. Rukoilen, että Pyhä Henki puhui lauluni kautta heille.

Staggering.

Biisin tarina sopii tähän postaukseen, joten jaan sen mielelläni teillekin. Päätin eräänä päivänä paastota ja pyytää Jeesukselta: "Opeta minua rakastamaan niin kuin sinä rakastat." Tahdon syvästi kasvaa hänen kaltaisekseen. Olisiko hienompaa kuulla, kuin että "Heidin kanssa on niin siistii hengata. Ihan kuin olis ollut Jeesuksen kanssa"? Siihen on tietty ääretön matka, mutta se on päämäärä, johon tahdon pyrkiä kaikella voimallani. Jumalan tunteminen on tärkeämpää kuin mikään muu. Koetin siis kirjoittaa tuota laulua rakkaudesta, mutta samalla mielessäni peruin sopimani hetken seurakunnan avustustyössä. (EU-ruokajakelussa jaamme leipää ja elintarvikkeita köyhille ja työttömille.) Jostain syystä laulu ei tuntunut etenevän, ja selvästikin Herra johdatti minut lukemaan ensimmäistä Johanneksen kirjettä.

Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä? Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa. (1 Joh 3:17-18)

Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. Me pysymme hänessä ja hän pysyy meissä; tämän me tiedämme siitä, että hän on antanut meille Henkeään. Me olemme nähneet, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastajaksi, ja siitä me todistamme. Joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, hänessä Jumala pysyy, ja hän pysyy Jumalassa. Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. (1 Joh 4:7-19)

Joo. En tiedä, olisinko oppinut muuta kuin kauniita sanoja, jos en olisi lähtenyt ulos. Jos todella olen kuin viinipuun oksa hänessä kiinni, niin tottakai se tuottaa hedelmää: Herra antoi minulle rakkauttaan näiden jakeiden myötä. Menin siis ruokajakeluun (mikä oli huippua), ja sen jälkeen palasin kotiin lauluni pariin. Sanat vain tulivat paperille ja sain iloita siitä, että minulla on rakastava, kärsivällinen ja viisas Jumala.

Even the smallest works with a big heart! Seuraava ajatus on koskettanut minua: when you give, give good gifts and when you serve, serve well. Emme saisi koskaan aliarvioida työtä, jota teemme Herralle. Teoillamme on ikuisuusmerkitys. Ihmisten silmissä vähäisimmät teot ovat joskus niistä suurimpia: muistatko lesken ja rovon, jonka hän antoi Jumalalle? Se ei näyttänyt fariseusten silmissä miltään, mutta Jeesus tiesi totuuden.

"Totisesti: tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."

Oi sieluni, älä valehtele itsellesi. Rakasta Jumalaa! Vain yksi on todella tärkeää.

Vaikka kaikki salaisuudet tuntisin
Kaiken tietäisin ja osaisin
Vaikka vuoret eessäni siirtyisi
En olisi mitään, jos en sinua tuntisi

Vaikka laulaisin tuhansin sävelin
Kaiken antaisin ja uhraisin
En sillä mitään voittaisi, jos minulla ei olisi
Rakkautta

Tuon kaiken annan pois, tahdon vain Sinut tuntea
En tarvitse muuta, ei suurempaa iloa:
Tahdon rakastaa tuolla rakkaudella

Lauluni aikanaan päättyy
Tietoni käy turhaksi
Tyhjäksi tulen jälleen
En olisi mitään, jollen sinua tuntisi

Ja kaikki mitä olen on vajavaista
Kaukana rakkaudestasi
Kun sinä saavut se katoaa
ja saan sinua kuvastaa

Rakkaus on lempeä
Rakkaus on kärsivällinen
Rakkaus ei kadehdi, ei etsi omaa etuaan
Kaikkessa se toivoo, kaikessa uskoo ja iloitsee Totuudessa / Totuuden voittaessa

Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista! 1 Kor 9:16

Hengellistä kasvua

Breakfast with Jesus? For you, for free!

Jos haluaa kasvaa, täytyy syödä. Jo ihan peruselintoimintoihin tarvitaan ravintoa. Kaikki tietävät, että terveellinen ruokavalio ei voi sisältää pelkkää sokeria ja tietyn vitamiinin tai hivenaineen puutteella voi olla vakavia seurauksia. Millainen ruokavalio tulee olla, jos haluaa kasvattaa lihasmassaa? Mitä taas käy siinä vaiheessa, kun lopettaa liikunnan ja syö ihan tuhottomasti? Kuinkahan moni jättää "ikävän rakenteista" tai makuista ruokaa lautaselleen?

"Musta tulee yhtä pitkä kun isistä!"

Me olemme niin nirsoja! Niin vaativia. Ja varsinkin siis me naiset. Saattaa kuullostaa järkyttävältä, mutta kuinkahan moni kärsii hengellisestä syömishäiriöstä? Auts. Uskon, että Jumala tahtoisi meidän kasvavan hengelliseen aikuisuuteen, syövän tasapainoisesti ja itsemme kylläiseksi hänen pöydästään. Tiedämmehän toki, ettei nälkä lähde jos istuu vain katselemassa toisten ateriointia. Luulen, että moni sisaristamme ja veljistämme nääntyy tietämättään; kun on tarpeeksi kauan syömättä, nälän tunne katoaa. Huomattavaa on myös se, että millä me itsemme ruokimme, on se, mitä alamme kaipaamaan. Niinkai jokainen riippuvuuskin alkaa: ei kai kukaan voi alkoholisoitua ilman alkoholia?

Moni meistä saattaa istua ruokapöydän alla epätoivoisesti etsien pientä palaa armosta ja rakkaudesta, vaikka meidät on luotu aterioimaan Kristuksen kanssa. Hänessä me saamme valtavan perintöosan. Me olemme Kuninkaan lapsia, hänen pyhää papistoaan: meidät on kutsuttu nauttimaan pöydän antimista juhlavieraiden joukkoon. Me olemme kutsuttuja! Meidän ei tarvitse kerjätä tai etsiä pöydän alle tippuvia murusia kuten koirat tai haaskalinnut, jotka käyvät tonkimassa ruoan tähteitä — vaikka meille kovasti koitetaankin väittää: "Suorita! Tee itse! Etsi itse!" Unohtaessamme armon me alamme uupua ja kuivua. Ilman elävää vettä emme ole elossa. Ateria on jo maksettu, joten let us enjoy the flavors!

Eh, that's actually annoying.

Osa meistä taas syö ihan liikaa. Nautimme vain niitä sokerikakkuja ja painoa alkaa kertyä. Hahaa, yllättäen hengelliseenkin elämään kuuluu liikunta. Kun oksa on kiinni Kristuksessa, se tuottaa hedelmää, ja hedelmistäänhän puu tunnetaan. Mielestäni mahtava pointti on se, että viinipuun oksilla ei ihan oikeasti ole muuta funktiota kuin tuottaa hedelmää. Hentoiset oksat eivät sovellu polttopuiksi tai talon rakentamiseen: irti rungosta ne ovat kerrassaan turhia, mutta kiinni siinä: ah, there's life. Treeni on ihan välttämätöntä, ja uskon lihakset pääsevät kasvamaan vain toiminnassa ja liikkeessä.

Eräs päivä tässä viime postauksen jälkeen jaksoin ihmetellä Jumalalle: "Lainatakseni itseäni, mä ihan en oikeasti nyt oleta, että sä puhuisit mulle kun mä rukoilen. Tuntuu, ettet puhu enää ollenkaan ja mä en ymmärrä sua. Miksi, miksi!"

Elämään kuuluu kasvu ja kypsyminen, mikä tarkoittaa ruoan pureskelua oikein kunnolla. Joitain asioita Jumala ei kerro meille suoraan, vaan hän käyttää muita ihmisiä ja tilanteita välikappaleenaan. Miksi näin? Tekin olette varmaan huomanneet, että monet Raamatun tekstit aukeavat vasta, kun joku saa viisauden niitä selittää. Ihmeellistä.

Luulenpa, että Jumala tahtoo opettaa meille yhteisöllisyyttä ja perheenä olemista, niinkuin hän itse on täydellinen yhteys ja ykseys kolminaisuudessaan: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala valitsee käyttää seurakuntaa ja perhettä: me olemme Kristuksen ruumis maan päällä ja hän itse on sen pää. Edelliseen kysymykseeni vastatessaan Jumala viisaudessaan valitsi käyttää rakasta ystävääni Susannaa (kasvattaakseen metä molempia), joka muistutti minulle seuraavaa:

Okei, eka opetallaan aakkoset ja sitten--

Kasvaessamme kohti hengellistä aikuisuutta meille ei enää puhuta niin kuin lapselle puhutaan. Lapselle sanotaan "pipi" ja "poppa", hänen sallitaan käyttää hassujakin sanoja ("amppu") ja muunlaista sähkösanomakieltä: "Iti, ruoka". Ajan myötä lapselta kuitenkin aletaan vaatia enemmän ja tästäkö hän saattaakin turhautua. Ymmärrettävää! Se on osa kasvua. Hiljalleen varttuva taapero alkaa ymmärtää vaativampia sanoja ja lapsen sanavarasto kasvaa. Kehityspsykologiasta opin, että tietyn iän jälkeen sanavaraston kasvu on todella räjähdysmäistä (eli sitä odotellessa!).

Aina Jumalan puhe ei ole sellaista kuin itse haluaisimme, minkä tähden sitä on vaikea huomata — ja myöntää. Ja joskus hänen puheensa on niin kirkasta ja selvää, että tarvitsemme ystävän osoittamaan sen meille. Lyhyessä elämässäni olen huomannut, ettei ole tarkoitus, että Jumala huutaa meille, jotta kuulisimme ja ymmärtäisimme. Joskus riittää pienikin kuiskaus tai aavistus, mutta sen tunnistaminen vaatii tarkkuutta ja hereillä olemista. Meillä on kärsivällinen Opettaja. Mielestäni yksi top 10 vihollisen valheista on, että Jeesuksen ääntä on vaikea tunnistaa ja kuulla.

Oot ihan yhtä söpö.

"Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä." Joh 10:1-5

Ihastuttava esimerkki! (sai mut nauramaan) Kävi ystävälleni Sallalle Intiassa: tiellä heitä vastaan tuli kaksi naista lampaiden kanssa. Yllättäen lampaat vain poikkesivat tieltä, lähtivät kulkemaan kohti metsää ja naiset kiirehtivät niiden perään. Silly sheep! Ahh, huippua, Herra totesi siinä vaiheessa Sallalle: "Kuule, sä teet joskus ihan samalla tavalla."

”Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän” (Aamos 8:11)

Yes, kiinitetään huomio siihen, mihin me kiinnitämme huomiota ja kasvatetaan Jumalan nälkää! Kuulin kerran kauniin tarinan Jumalan äänen kuulemisesta ja se meni jotakuinkin näin:

Kaksi miestä oli keväisellä kävelyllä vilkkaassa kaupungissa. Ihmiset kiirehtivät töihin, autot tööttäilivät ja kaupustelijat koettivat saada tuotteitaan myydyksi. Yllättäen toinen miehistä pystähtyi sanoen: "Taisin kuulla linnun laulua!". Toinen pyöritteli siihen silmiään ja tuhahti, että tämä kuvitteli vain: "Eihän tässä metelissä voi erottaa edes omia ajatuksiaan." Ensimmäinen mies oli kuitenkin varma havainnostaan ja kumartui läheisen pensaan juurelle, josta paljastui pieni linnunpesä poikasineen. Jälkimmäinen mies oli ihmeissään toisen löydöstä, sillä hän ei ollut itse kuullut yhtään mitään.

Ensimmäinen mies totesi silloin: "Kaikki riippuu siitä, mitä kuuntelemme ja mikä meille on tärkeää." Hän otti esimerkkinä taskustaan kaksi kolikkoa ja heitti ne ilmaan. Miehet katsoivat kolikkojen tipahtavan kivetykselle. "Kling, kling", he kuulivat keskellä kaupungin vilskettä.

Do we have an appetite for God? A hunger for his presence?

God is calling his people to hunger for him! Including me.

We are waiting for you to speak

We're waiting for you to move

Spirit of the Lord, reveal us the truth

We're waiting for you to lead

Set the captives free!

We are waiting for you

Deliver your people, O God

Deliver your people, O God

Come with a purifying fire

Come and reveal the truth we need

Come with a purifying fire

Jesus come and let us see

Come, we are waiting

Give us a new heart

A heart that loves you

A heart that adores you

A heart that seeks you above all

Jesus, come