Hengellistä kasvua

Breakfast with Jesus? For you, for free!

Jos haluaa kasvaa, täytyy syödä. Jo ihan peruselintoimintoihin tarvitaan ravintoa. Kaikki tietävät, että terveellinen ruokavalio ei voi sisältää pelkkää sokeria ja tietyn vitamiinin tai hivenaineen puutteella voi olla vakavia seurauksia. Millainen ruokavalio tulee olla, jos haluaa kasvattaa lihasmassaa? Mitä taas käy siinä vaiheessa, kun lopettaa liikunnan ja syö ihan tuhottomasti? Kuinkahan moni jättää "ikävän rakenteista" tai makuista ruokaa lautaselleen?

"Musta tulee yhtä pitkä kun isistä!"

Me olemme niin nirsoja! Niin vaativia. Ja varsinkin siis me naiset. Saattaa kuullostaa järkyttävältä, mutta kuinkahan moni kärsii hengellisestä syömishäiriöstä? Auts. Uskon, että Jumala tahtoisi meidän kasvavan hengelliseen aikuisuuteen, syövän tasapainoisesti ja itsemme kylläiseksi hänen pöydästään. Tiedämmehän toki, ettei nälkä lähde jos istuu vain katselemassa toisten ateriointia. Luulen, että moni sisaristamme ja veljistämme nääntyy tietämättään; kun on tarpeeksi kauan syömättä, nälän tunne katoaa. Huomattavaa on myös se, että millä me itsemme ruokimme, on se, mitä alamme kaipaamaan. Niinkai jokainen riippuvuuskin alkaa: ei kai kukaan voi alkoholisoitua ilman alkoholia?

Moni meistä saattaa istua ruokapöydän alla epätoivoisesti etsien pientä palaa armosta ja rakkaudesta, vaikka meidät on luotu aterioimaan Kristuksen kanssa. Hänessä me saamme valtavan perintöosan. Me olemme Kuninkaan lapsia, hänen pyhää papistoaan: meidät on kutsuttu nauttimaan pöydän antimista juhlavieraiden joukkoon. Me olemme kutsuttuja! Meidän ei tarvitse kerjätä tai etsiä pöydän alle tippuvia murusia kuten koirat tai haaskalinnut, jotka käyvät tonkimassa ruoan tähteitä — vaikka meille kovasti koitetaankin väittää: "Suorita! Tee itse! Etsi itse!" Unohtaessamme armon me alamme uupua ja kuivua. Ilman elävää vettä emme ole elossa. Ateria on jo maksettu, joten let us enjoy the flavors!

Eh, that's actually annoying.

Osa meistä taas syö ihan liikaa. Nautimme vain niitä sokerikakkuja ja painoa alkaa kertyä. Hahaa, yllättäen hengelliseenkin elämään kuuluu liikunta. Kun oksa on kiinni Kristuksessa, se tuottaa hedelmää, ja hedelmistäänhän puu tunnetaan. Mielestäni mahtava pointti on se, että viinipuun oksilla ei ihan oikeasti ole muuta funktiota kuin tuottaa hedelmää. Hentoiset oksat eivät sovellu polttopuiksi tai talon rakentamiseen: irti rungosta ne ovat kerrassaan turhia, mutta kiinni siinä: ah, there's life. Treeni on ihan välttämätöntä, ja uskon lihakset pääsevät kasvamaan vain toiminnassa ja liikkeessä.

Eräs päivä tässä viime postauksen jälkeen jaksoin ihmetellä Jumalalle: "Lainatakseni itseäni, mä ihan en oikeasti nyt oleta, että sä puhuisit mulle kun mä rukoilen. Tuntuu, ettet puhu enää ollenkaan ja mä en ymmärrä sua. Miksi, miksi!"

Elämään kuuluu kasvu ja kypsyminen, mikä tarkoittaa ruoan pureskelua oikein kunnolla. Joitain asioita Jumala ei kerro meille suoraan, vaan hän käyttää muita ihmisiä ja tilanteita välikappaleenaan. Miksi näin? Tekin olette varmaan huomanneet, että monet Raamatun tekstit aukeavat vasta, kun joku saa viisauden niitä selittää. Ihmeellistä.

Luulenpa, että Jumala tahtoo opettaa meille yhteisöllisyyttä ja perheenä olemista, niinkuin hän itse on täydellinen yhteys ja ykseys kolminaisuudessaan: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala valitsee käyttää seurakuntaa ja perhettä: me olemme Kristuksen ruumis maan päällä ja hän itse on sen pää. Edelliseen kysymykseeni vastatessaan Jumala viisaudessaan valitsi käyttää rakasta ystävääni Susannaa (kasvattaakseen metä molempia), joka muistutti minulle seuraavaa:

Okei, eka opetallaan aakkoset ja sitten--

Kasvaessamme kohti hengellistä aikuisuutta meille ei enää puhuta niin kuin lapselle puhutaan. Lapselle sanotaan "pipi" ja "poppa", hänen sallitaan käyttää hassujakin sanoja ("amppu") ja muunlaista sähkösanomakieltä: "Iti, ruoka". Ajan myötä lapselta kuitenkin aletaan vaatia enemmän ja tästäkö hän saattaakin turhautua. Ymmärrettävää! Se on osa kasvua. Hiljalleen varttuva taapero alkaa ymmärtää vaativampia sanoja ja lapsen sanavarasto kasvaa. Kehityspsykologiasta opin, että tietyn iän jälkeen sanavaraston kasvu on todella räjähdysmäistä (eli sitä odotellessa!).

Aina Jumalan puhe ei ole sellaista kuin itse haluaisimme, minkä tähden sitä on vaikea huomata — ja myöntää. Ja joskus hänen puheensa on niin kirkasta ja selvää, että tarvitsemme ystävän osoittamaan sen meille. Lyhyessä elämässäni olen huomannut, ettei ole tarkoitus, että Jumala huutaa meille, jotta kuulisimme ja ymmärtäisimme. Joskus riittää pienikin kuiskaus tai aavistus, mutta sen tunnistaminen vaatii tarkkuutta ja hereillä olemista. Meillä on kärsivällinen Opettaja. Mielestäni yksi top 10 vihollisen valheista on, että Jeesuksen ääntä on vaikea tunnistaa ja kuulla.

Oot ihan yhtä söpö.

"Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä." Joh 10:1-5

Ihastuttava esimerkki! (sai mut nauramaan) Kävi ystävälleni Sallalle Intiassa: tiellä heitä vastaan tuli kaksi naista lampaiden kanssa. Yllättäen lampaat vain poikkesivat tieltä, lähtivät kulkemaan kohti metsää ja naiset kiirehtivät niiden perään. Silly sheep! Ahh, huippua, Herra totesi siinä vaiheessa Sallalle: "Kuule, sä teet joskus ihan samalla tavalla."

”Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän” (Aamos 8:11)

Yes, kiinitetään huomio siihen, mihin me kiinnitämme huomiota ja kasvatetaan Jumalan nälkää! Kuulin kerran kauniin tarinan Jumalan äänen kuulemisesta ja se meni jotakuinkin näin:

Kaksi miestä oli keväisellä kävelyllä vilkkaassa kaupungissa. Ihmiset kiirehtivät töihin, autot tööttäilivät ja kaupustelijat koettivat saada tuotteitaan myydyksi. Yllättäen toinen miehistä pystähtyi sanoen: "Taisin kuulla linnun laulua!". Toinen pyöritteli siihen silmiään ja tuhahti, että tämä kuvitteli vain: "Eihän tässä metelissä voi erottaa edes omia ajatuksiaan." Ensimmäinen mies oli kuitenkin varma havainnostaan ja kumartui läheisen pensaan juurelle, josta paljastui pieni linnunpesä poikasineen. Jälkimmäinen mies oli ihmeissään toisen löydöstä, sillä hän ei ollut itse kuullut yhtään mitään.

Ensimmäinen mies totesi silloin: "Kaikki riippuu siitä, mitä kuuntelemme ja mikä meille on tärkeää." Hän otti esimerkkinä taskustaan kaksi kolikkoa ja heitti ne ilmaan. Miehet katsoivat kolikkojen tipahtavan kivetykselle. "Kling, kling", he kuulivat keskellä kaupungin vilskettä.

Do we have an appetite for God? A hunger for his presence?

God is calling his people to hunger for him! Including me.

We are waiting for you to speak

We're waiting for you to move

Spirit of the Lord, reveal us the truth

We're waiting for you to lead

Set the captives free!

We are waiting for you

Deliver your people, O God

Deliver your people, O God

Come with a purifying fire

Come and reveal the truth we need

Come with a purifying fire

Jesus come and let us see

Come, we are waiting

Give us a new heart

A heart that loves you

A heart that adores you

A heart that seeks you above all

Jesus, come

Rukousvastauksia

Uskomatonta. Miten saatan rukoilla odottamatta vastausta? Miksi luen rukouksia ulkoa, enkä usko Jumalan todella kuuntelevan ja vastaavan! Miten edes kehtaan ajatella, ettei Jumala kuule? Niin, en aina näe Jeesusta vieressäni kun rukoilen: on hetkiä kun tuntuu, että hän on kaukana (hyvin kaukana) ja että sanani hukkuvat turhina tuuleen.

He who planted the ear, does he not hear?
He who formed the eye, does he not see? Ps. 94:9

Näinä hetkinä olen kuitenkin opetellut tunnustamaan sen. Sanomaan rehellisesti Jeesukselle, että en pysty enkä jaksa, ja pyydän häntä murtamaan nuo valheet. Jumala ei koskaan postu viereltäni! God is not a man that he should lie. Does he speak and then not act? Does he promise and not fulfill?

Minä kohotan katseeni vuoria kohti.

Mistä saisin avun? 

Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan. 

Herra ei anna sinun jalkasi horjua, väsymättä hän varjelee. Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva. 

Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi,

hän ei väisty viereltäsi.

Päivällä ei aurinko vahingoita sinua

eikä kuunvalo yöllä.

Herra varjelee sinut kaikelta pahalta,

hän suojelee koko elämäsi.

Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina. Ps.121 

Luulen, että noissa hetkissä on helppo katkeroitua Jumalalle: "hän ei puhu minulle, hän ei siis välitä, en siis lähesty häntä", kun totuus on kuitenkin vallan toinen. Aina on syy sille, miksi rukousvastauksia ei tule. Joskus yritämme ja suoritamme liikaa. Joskus esteenä on se, ettemme tahdo olla kuuliaisia. Ja joskus pitää vain odottaa, sillä aika ei ole tullut!  Näin kävi Danielille:

While I was speaking and praying, confessing my sin and the sin of my people Israel, and presenting my plea before the Lord my God for the holy hill of my God, while I was speaking in prayer, the man Gabriel, whom I had seen in the vision at the first, came to me in swift flight at the time of the evening sacrifice. He made me understand, speaking with me and saying, “O Daniel, I have now come out to give you insight and understanding. At the beginning of your pleas for mercy a word went out, and I have come to tell it to you, for you are greatly loved. Therefore consider the word and understand the vision." Dan. 9:20-23

Muutamia rukouselämää tukahduttavia juttuja, joita listasin ylös eräästä DTS-kirjasesta ovat: lack of love to God and others, unbelief, deception, deafness from unforgiveness, no longer having the fear of God, neglect, pride, idols, immorality, occult, disobedience, fear of man, busyness, impatience, negative attitude, not honouring your wife, ungratefulness, unconfessed sin, not honouring your parents, disappointments that become false expectations, not knowing your identity in Christ, not knowing His character, fear and condemnation.

Job 33:14 Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.

Laiva on lastattu sydämen kaipuulla.

Se hetki, kun Pyhä Henki avaa silmät, on järisyttävä. Sananlaskut sanoo: "Osta totuutta, älä myy" tarkkoittaen: totuus maksaa. Pelastukseni hinta oli Jumalan ainoan Pojan, Jeesuksen, veri. Hän lahjoitti minulle armon, mutta Jeesuksen seuraaminen maksaa kaiken. Kun kadotan elämäni häneen, löydän sen! Suurempi on se, mitä meillä on taivaassa kuin maan päällä: kun mies löysi pellolta arvokkaan helmen, hän myi kaiken ja osti tuon maan. Se, että tiedän, mitä omistan Jeesuksessa saa myös minut valitsemaan rukouksen.

Jumala tietää, mikä meille on parasta kun hän kehoittaa meitä etsimään häntä koko sydämestämme. Hänen käsiinsä on turvallista antautua, vaikka maailma toista väittääkin. (kts. kuva alla)


Meidän tulee tehdä valintoja to take time to whom we want to be near. Jos tutkin sydäntäni, huomaan, että läheisyys Jumalan kanssa on itse asiassa kaikki mitä kaipaan – myös vähän useammin kuin joskus tai silloin tällöin! "Mun on vaikee antaa, mitä rakastan, vaikka annoit itse kaiken." myönsin Mun elämä on sun -biisissä. Mutta vaikka minun on välillä vaikea luopua ja rajoittaa elämäni "viihdykkeitä", taistelen ja teen sen. En tahdo luovuttaa vähällä, sillä todella janoan aikaa HÄNEN kanssaan! Jeesuksen kuuliaisuus ja rakkaus Isää kohtaan on minun esimerkkini. Kohdatessamme elämän suuria valintoja (esim. internet vai Jeesus) tuo rakkaus joutuu koetukselle.

"We persevere like Jesus. We persevere with Jesus. We persevere in Jesus. -- He (John) doesn’t doubt God. He doesn’t disbelieve God. He does not disown God. He does not disregard God." "-- he continues to persevere." Mark Discroll

Mahtava esimerkki tältä viikolta: päätin keskiviikkoaamuna käyttää erityisesti aikaa rukoukseen ja unohdin hammaslääkäriajan. Hieman ärsytti, kun tajusin, että sakkomaksuhan siitä tulee, mutta päätin, ettei se saisi riistää sitä aarretta, jonka Jumala minulle tuossa hetkessä antoi. Sain tuona aamuna vihdoin kuulla sanoja, joita todella tarvitsin ja Herra näytti, kuka hän on! Seuraavana päivänä kun sitten lähdin terveyskeskukselle varaamaan uutta aikaa mainitsin vastaanottovirkailijalle, mitä kävi, ja hän peruutti sakon. Aww. Go Jesus!!

Usko on luja luottamus siihen,
mitä ei nähdä.

Voin suurin sanoin julistaa, että "Kyllä, Jumala on tärkein aarteeni!", mutta jos se ei näy, eikä tunnu arjessa, jää se vain ihanteeksi. Sama vaikka terveydellä tai ekologisuudella: moni kyllä on niiden kannalla, mutta ajan ja rahan käytössä ne eivät näy. Meidän tulisi etsiä Jumalan kasvoja ja hänen valtakuntaansa "niin saatte kaiken tämänkin", Jeesus totesi, eli kaiken mitä tarvitsemme.

Jos aina jäämme odottamaan suurta merkkiä tai ihmettä, niin voi olla, että jäämme paikallemme. Jumalan tuntemisen kautta opimme tuntemaan hänen tahtonsa ja hänen tiensä. Kasvaaksemme meidän tulisi ottaa askeleita uskossa toimien meille annetun viisauden ja uskon mukaan – luottaen häneen. Rauhasta käsin, rauhasta käsin. Tiedän kulkevani Jeesuksen kanssa, kun sydämessäni on rauha. Herra näyttää tien ja osoittaa varman suunnan elämälleni. Hän on luvannut antaa viisauden niille, jotka sitä pyytävät.

Yhdessä laulussani sanotaan: But if you stay, you will always remain the same.

The friendship of the Lord is for those who fear him, and he makes known to them his covenant. Psalm 25:14

Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Jaakob 1:5-6

Välillä me kompastelemme kun opettelemme, niin kuin lapset, kävelemään Isämme tukemana. Mutta Jumalan suunnitelma teki mahdottomasta mahdollisen: pointtihan on, että epäonnistuneet saavat Jeesuksessa LAHJAKSI hänen armonsa ja HÄN näyttää meille tien Isän luo. Mielestäni on ihana ajatella rakastavaa Jumalaa, joka tahtoo opettaa minua rukoilemaan. Isä rakastaa ja tahtoo opettaa lapsiaan tuntemaan hänet. Pyhä Henki on annettu sisimpäämme johdattamaan meitä tuntemaan kaiken totuuden ja Isän sydämen.

Monesti kuulee kauhukertomuksia "merkkien etsijöistä", mutta toisaalta, jos pyydän Jumalalta merkkiä ja todella saan sen, miksi enää perääntyisin? Been there, done that. Kun Herra ihan oikeasti näyttää suunnan askelilleni, miksi yht'äkkiä lakkaisin luottamasta häneen, joka on Uskollinen?

Tahdon oppia yhä enemmän odottamaan rukouksessa, että Pyhä Henki puhuisi. Hän puhuu kyllä, mutta hartaushetkissä mieleni saattaa täyttää päivän aikataulun suunnittelu tai muu turha, mikä ei anna hänelle tilaa toimia. Emme monesti anna hänelle aikaa vallata sydäntämme ja uudistaa mieltämme. Monia suuria alkuja syntyy hiljaisuudessa kun hän muovaa meitä. Jumalan kohtaamista ei voi kahlita tietyn ohjelman läpikäymiseen, mutta eräänlainen suunnittelu ei ole pahasta, vaan itse asiassa erittäin suositeltavaa: "Valitse aika ja paikka ja show up!"

Waiting is active. Usein ajattelemme, että odottaminen on passiivista, mutta ei, se on aktiivista Jumalan kasvojen etsintää. Rakas Susanna-serkkuni kirjoitti tälläisen laulun:

If all my dreams came true,
and all my wishes were granted now,
who would I turn out to be,
if I’d never had to walk the road called waiting?

If my pockets were overflowing,
but my heart was not, 
would it be enough?
Even though I'd be lost.

I am learning to thank you,
of every no and of every u-turn and every closed door
I am learning to thank you,
of every missed train and every delay on my way:
You do it all because You love.

If I had not boundaries at all,
would I be really free
or more like a bird in a cage,
holding the keys, but rather staying in?

If I painted a painting,
with only the colors I know,
it would be a cheap forgery
compared to what you’d be able to achieve.

Ja kirjoitin itse tälläisen. Sydän ihan halkeaa huutoon: "Seurakunta! Oletko hereillä vai nukutko sinä? Odota vielä hetki, rukoile ja valmistaudu, sillä sinun Pelastajasi saapuu!"

The bride is preparing herself for the wedding

Blameless and pure, to be blameless and pure

There's devotion in her eyes

There's unyielding faith in her heart

As she's waiting for the dawn

Waiting for the dawn

And the Bridegroom is coming for her

Like he promised, like he promised

And the Bridegroom is coming for her

Like he promised he would

Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa,
etsikää aina hänen kasvojaan! Ps 105:4

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla.