Salaisuuden vartija

Jeesus on Pyhä. Hän on Kuningas. Kiitos, ylistys ja palvonta ovat hänen ikuisesti! On suuri kunnia olla kutsuttu Kuninkaan perheeseen. Jeesus on kuningasten Kuningas, meidän Kuninkaamme.

Äärimmäisen pysäyttävää on, että Jumala ei halunnut perheensä olevan täynnä orjia, jotka vain toimittavat uhreja — koska niin täytyy tehdä. Hän haluaa sydämemme ja rakkautemme. Mitä muuta voisin edes antaa hänelle, joka on kaiken luonut ja omistaa kaiken? En osaa muovata mullasta elämää tai saada maata pysymään kiertoradallaan.

Tätä ajatellessa mun mielessä soi: Mun elämä on sun, ei se koskaan ollutkaan minun omistaa. Mun sydän on sun, vaikken aina tiedä, mitä se tarkoittaa. (Kuuntele lopussa)

We are meant to be children of God. Not child slaves.

Uskonnollisuus vaatii paljon: pyhiä toimituksia ja uhreja, mutta rakkaus tahtoo vain yhtä: sitoutumista. Ja silti, rakkaus tuntuu välillä niin.. vaikealta! Me kyllä janoamme läheisyyttä — ilman sitoutumista. On iso paikka tunnustaa, etten itse voi muuttaa itseäni ja antaa Jumalan tehdä sen. Toinen on myöntää, etten voi tehdä mitään, että hän rakastaisi minua enemmän! Salvation is free but descipleship will cost you everything.  Hänen luokseen me saamme tulla sellaisina kuin olemme: hän rakasti meitä, kun vielä olimme syntisiä. Mutta hän rakastaa meitä niin paljon, ettei jätä meitä sellaisiksi kuin olemme.

Olisin ehkä katsonut kauhistellen vierestä kun Daavid päätti syödä uhrattavaksi tarkoitettuja leipiä tai halveksinut niinkuin Mikal silloin, kun hän tanssi ilosta Jumalan edessä. Elämäni on muttanut välähdys siitä, että yhteys Jumalaan on suhde. Ja se, että Jeesus ei ole kaveri — vaan ystävä. Oletko koskaan miettinyt, millaista ystävyyttä tahdot hänelle antaa?

Kavereille voi kai ostaa jotain hyvittääkseen ajan, jota ei ole viettänyt heidän kanssaan, mutta Jeesukselle... Millä häntä hämäisin? "You need to take time to whom you want to be near" lauletaan eräässä Blindsiden laulussa. (Lopussa)

Edellinen kysymys nousee mieleen kun suhde Jeesuksen kanssa syvenee. Minut valtaa suuri kunnioitus – olenhan saanut ystävystyä itse Jumalan kanssa! Jeesus kutsui meitä ystävikseen ja hänen kauttaan rohkenen lähestyä armon valtaistuinta. Tahdon tuntea hänet yhä syvemmin. On ihmeellistä, että Jeesus käytti nimeä ystävät, sillä hän tiesi, että hänen opetuslapsensa tulisivat kieltämään hänet ja näin epäonnistumaan ystävinä. Jaakob, Johannes ja Pietari eivät jaksaneet valvoa hänen kanssaan. Pietari kielsi Jeesuksen ja huijari Juudas kavalsi hänet: suudelmalla.

Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.

Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.

Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita.

Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne. Joh 15:9-17

On haaste alkaa elää armon kulttuurissa ja antaa Jumalan muuttaa ajatteluani armolliseksi, niin itseä kuin toisiakin kohtaan. Kun aikanaan aloin lukea Raamattua, syynä olivat pelko ja vaatimukset. Muistan olleeni yläkoulussa kun eräs saarnaaja sanoi 12-vuotiaana lukeneensa Raamatun seitsemän kertaa. Seitsemän! Minä en ollut lukenut kertaakaan. Huh. Koin häpeää ja kateutta. Kun sitten aloin lukemaan Raamattua, se tapahtui velvollisuudesta ja sielunvihollisen syyttelyn alla. "Et lue tarpeeksi, etkä edes ymmärrä sitä, mitä luet! Ihan turhaa, huomaatko, kuinka mielesi ei ole tässä mukana!" Uskoin noihin valheisiin, mutta mitä enemmän luin (tämä vaihe kesti muutaman vuoden), sitä enemmän Jumalan sana alkoi muuttaa minua. Huomasin rakastuvani. Huomasin kaipaavani hänen läheisyyttään ja hänen sanojaan. Huomasin odottavani aamuista hetkeä Herran kanssa ja kaipaavani sitä lisää pitkin päivää — huomasin saaneeni ystävän.

Kun saamme kokea Jeesuksen rakkauden, koko elämämme muuttuu ja ilomme on ylitsevuotava! En missään nimessä tahdo, että me uskovaiset suljemme sydämemme ja piilotamme lampun vakan alle, mutta tahdon johdattaa teitäkin, lukijani, miettimään, mitä ystävyys Jumalan kanssa pitää sisällään ja kunnioittamaan sitä. (Se on paljon enemmän kuin tässä mainitsen.) Keskustellessani rakkaan ystäväni kanssa minun ei tarvitse pohtia hänen uskollisuuttaan. Voin jakaa hänelle syvimpiä tuntojani tietäen, että hän on luottamukseni arvoinen. Ja kun ystäväni kertoo minulle jotain henkilökohtaista, tiedän heti, mikä on tarkoitettu vain meidän välillemme. Näin tulisi olla myös Jumalan kanssa. Ennen kuin avaan suuni, tahdon miettiä
1. motivaatiotani (kenelle kunnia?) ja
2. onko jakaminen rakentavaa, hyödyllistä ja tilanteeseen sopivaa?

Armolahjat ovat arvokkaita ja niiden terävöittäminen vaatii tarkkuutta ja vastuuta. Väärä profeetta julistaa itselleen tuomion. Meillä on myös vastuu sanoista, joita emme julista silloin, kun niin tulisi tehdä.

On siis hetkiä ja tilanteita, jolloin meidän tulee avata suumme. On tilanteita kun meidän tulee ne sulkea. Pyhä Henki on luvattu puhumaan meidän kauttamme kun häntä tarvitsemme. Lahjamme on tarkoitettu rakentamaan seurakuntaa ja rohkaisuksi sisarillemme ja veljillemme!

Mikä ilo, kun löytyy sattuva vastaus, oikea sana oikeaan aikaan! San 15:23

Friendship with God.. Lovely!

Friendship with me is reserved for those who fear me. With them I share the secrets of my covenant. Psalm 25:14

Daavid tiesi, millaista on ystävyys Jumalan kanssa. Hän osasi myös jakaa ilosanomaa tästä suhteesta! Psalmin 40 alussa Daavid ylistää Jumalan uskollisuutta ja puolessa välissä hän kuvaa omaa uskollisuuttaan hänelle, vastauksena Jumalan osoittamaan rakkauteen.

Hartaasti minä odotin Herraa,
ja hän kumartui minun puoleeni
ja kuuli huutoni.
Hän veti minut ylös syvästä kuopasta,
upottavasta liejusta.
Hän nosti minut kalliolle,
antoi lujan pohjan askelteni alle.

Herra, minun Jumalani,
kukaan ei ole sinun vertaisesi!

Sinä olet tehnyt suuria tekoja,
sinä ajattelet meidän parastamme.
Minä haluan kertoa teoistasi -- 
niitä on enemmän kuin voin luetella.
Teurasuhria ja ruokauhria sinä et halua, 
polttouhria ja syntiuhria sinä et pyydä,
mutta sinä teit minulle kuulevat korvat.

Siksi minä sanoin:
"Nyt olen tullut, Herra.
Kirjaan on kirjoitettu,
mitä minun pitää tehdä.

Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi,
sinun lakisi on minun sydämessäni."
Minä julistan sinun vanhurskauttasi
temppeliin kokoontuneelle kansalle,
en lakkaa siitä puhumasta.
Herra, sinä tiedät sen! (40:2,3,6-10)

Tahdon kertoa tämän myötä, että todella mietin, mitä kirjoitan. Kysyn luvan esimerkkeihin ystäviltäni ja kysyn luvan Jumalalta. Kokemuksistani en välttämättä jaa kaikkea, eikä se ole tarpeellistakaan. Vivahteet ja salaisuudet jäävät minun ja hänen välilleen. Jumala on kutsunut minut olemaan salaisuuksiensa vartija! Hirkian virhe oli, että hän näytti koko aarrekammionsa vierailleen. Suhteeni Jeesuksen kanssa on arvokasta ja kallisarvoista: vaalin ja kunnioitan sitä. Jumalan rakkaudesta meitä ei voi erottaa mikään, ei ikinä! Mutta luulen, että vihollinen tahtoo tuhota uskoamme, toivoamme ja unelmia: kun esimerkiksi puhumme liikaa: vääriä juttuja väärille ihmisille.. Vääränlainen palaute saa sydämen murheelliseksi ja epäilemään Herran sanoja. Hiskian tapauksessa aarteet valitettavasti päätyivät varkaille.

Tämä jo näyttääkin ristiriitaiselta.

Siihen aikaan Babylonian kuningas Merodak-Bal- Adan, Bal-Adanin poika, lähetti kirjeen ja lahjoja Hiskialle, koska oli kuullut, että tämä oli ollut sairaana. Hiskia ilahtui lähettiläiden tulosta ja lahjoista ja näytti heille koko aarrekammionsa, hopean ja kullan, hajusteet ja hienot öljyt, asevarastonsa ja kaiken muunkin arvokkaan, mitä hän omisti. Mitään hän ei jättänyt heille näyttämättä, ei palatsissaan eikä koko valtakunnassa.

Mutta profeetta Jesaja tuli kuningas Hiskian luo ja kysyi: "Mitä noilla miehillä oli asiaa? Mistä he ovat tulleet tänne?" "He ovat tulleet kaukaisesta maasta, Babyloniasta", Hiskia vastasi. "Mitä olet näyttänyt heille, kun he ovat olleet vierainasi?" kysyi Jesaja. "Kaiken", Hiskia vastasi. "Olen näyttänyt heille kaiken, mitä palatsissani on. Aarrekammioissani ei ole mitään, mitä en olisi näyttänyt heille."

Tämän kuultuaan Jesaja sanoi Hiskialle: "Kuule Herran sana! Tulee päivä, jolloin kaikki, mitä sinun talossasi on ja mitä jo isäsi ovat aikoinaan keränneet, viedään Babyloniin. Mitään ei jää jäljelle, sanoo Herra. Sinun poikiasi, omia jälkeläisiäsi, viedään silloin hovipalvelijoiksi Babylonian kuninkaan palatsiin." 2 Kun 12-18

Ystävyydessä kasvaminen vaatii aikaa ja vaivaa: sitoutumista. Jumalan sanojen kuuleminen on meille elinehto. Kuunnellaan ja otetaan vastaan hänen sanansa: lähdetään muutoksen ja rakkauden tielle.

"Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."

"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani -- mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Joh 14:21,23,24

Do not merely listen to the word, and so deceive yourselves. Do what it says. James 1:22