Hengellistä kasvua

Breakfast with Jesus? For you, for free!

Jos haluaa kasvaa, täytyy syödä. Jo ihan peruselintoimintoihin tarvitaan ravintoa. Kaikki tietävät, että terveellinen ruokavalio ei voi sisältää pelkkää sokeria ja tietyn vitamiinin tai hivenaineen puutteella voi olla vakavia seurauksia. Millainen ruokavalio tulee olla, jos haluaa kasvattaa lihasmassaa? Mitä taas käy siinä vaiheessa, kun lopettaa liikunnan ja syö ihan tuhottomasti? Kuinkahan moni jättää "ikävän rakenteista" tai makuista ruokaa lautaselleen?

"Musta tulee yhtä pitkä kun isistä!"

Me olemme niin nirsoja! Niin vaativia. Ja varsinkin siis me naiset. Saattaa kuullostaa järkyttävältä, mutta kuinkahan moni kärsii hengellisestä syömishäiriöstä? Auts. Uskon, että Jumala tahtoisi meidän kasvavan hengelliseen aikuisuuteen, syövän tasapainoisesti ja itsemme kylläiseksi hänen pöydästään. Tiedämmehän toki, ettei nälkä lähde jos istuu vain katselemassa toisten ateriointia. Luulen, että moni sisaristamme ja veljistämme nääntyy tietämättään; kun on tarpeeksi kauan syömättä, nälän tunne katoaa. Huomattavaa on myös se, että millä me itsemme ruokimme, on se, mitä alamme kaipaamaan. Niinkai jokainen riippuvuuskin alkaa: ei kai kukaan voi alkoholisoitua ilman alkoholia?

Moni meistä saattaa istua ruokapöydän alla epätoivoisesti etsien pientä palaa armosta ja rakkaudesta, vaikka meidät on luotu aterioimaan Kristuksen kanssa. Hänessä me saamme valtavan perintöosan. Me olemme Kuninkaan lapsia, hänen pyhää papistoaan: meidät on kutsuttu nauttimaan pöydän antimista juhlavieraiden joukkoon. Me olemme kutsuttuja! Meidän ei tarvitse kerjätä tai etsiä pöydän alle tippuvia murusia kuten koirat tai haaskalinnut, jotka käyvät tonkimassa ruoan tähteitä — vaikka meille kovasti koitetaankin väittää: "Suorita! Tee itse! Etsi itse!" Unohtaessamme armon me alamme uupua ja kuivua. Ilman elävää vettä emme ole elossa. Ateria on jo maksettu, joten let us enjoy the flavors!

Eh, that's actually annoying.

Osa meistä taas syö ihan liikaa. Nautimme vain niitä sokerikakkuja ja painoa alkaa kertyä. Hahaa, yllättäen hengelliseenkin elämään kuuluu liikunta. Kun oksa on kiinni Kristuksessa, se tuottaa hedelmää, ja hedelmistäänhän puu tunnetaan. Mielestäni mahtava pointti on se, että viinipuun oksilla ei ihan oikeasti ole muuta funktiota kuin tuottaa hedelmää. Hentoiset oksat eivät sovellu polttopuiksi tai talon rakentamiseen: irti rungosta ne ovat kerrassaan turhia, mutta kiinni siinä: ah, there's life. Treeni on ihan välttämätöntä, ja uskon lihakset pääsevät kasvamaan vain toiminnassa ja liikkeessä.

Eräs päivä tässä viime postauksen jälkeen jaksoin ihmetellä Jumalalle: "Lainatakseni itseäni, mä ihan en oikeasti nyt oleta, että sä puhuisit mulle kun mä rukoilen. Tuntuu, ettet puhu enää ollenkaan ja mä en ymmärrä sua. Miksi, miksi!"

Elämään kuuluu kasvu ja kypsyminen, mikä tarkoittaa ruoan pureskelua oikein kunnolla. Joitain asioita Jumala ei kerro meille suoraan, vaan hän käyttää muita ihmisiä ja tilanteita välikappaleenaan. Miksi näin? Tekin olette varmaan huomanneet, että monet Raamatun tekstit aukeavat vasta, kun joku saa viisauden niitä selittää. Ihmeellistä.

Luulenpa, että Jumala tahtoo opettaa meille yhteisöllisyyttä ja perheenä olemista, niinkuin hän itse on täydellinen yhteys ja ykseys kolminaisuudessaan: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumala valitsee käyttää seurakuntaa ja perhettä: me olemme Kristuksen ruumis maan päällä ja hän itse on sen pää. Edelliseen kysymykseeni vastatessaan Jumala viisaudessaan valitsi käyttää rakasta ystävääni Susannaa (kasvattaakseen metä molempia), joka muistutti minulle seuraavaa:

Okei, eka opetallaan aakkoset ja sitten--

Kasvaessamme kohti hengellistä aikuisuutta meille ei enää puhuta niin kuin lapselle puhutaan. Lapselle sanotaan "pipi" ja "poppa", hänen sallitaan käyttää hassujakin sanoja ("amppu") ja muunlaista sähkösanomakieltä: "Iti, ruoka". Ajan myötä lapselta kuitenkin aletaan vaatia enemmän ja tästäkö hän saattaakin turhautua. Ymmärrettävää! Se on osa kasvua. Hiljalleen varttuva taapero alkaa ymmärtää vaativampia sanoja ja lapsen sanavarasto kasvaa. Kehityspsykologiasta opin, että tietyn iän jälkeen sanavaraston kasvu on todella räjähdysmäistä (eli sitä odotellessa!).

Aina Jumalan puhe ei ole sellaista kuin itse haluaisimme, minkä tähden sitä on vaikea huomata — ja myöntää. Ja joskus hänen puheensa on niin kirkasta ja selvää, että tarvitsemme ystävän osoittamaan sen meille. Lyhyessä elämässäni olen huomannut, ettei ole tarkoitus, että Jumala huutaa meille, jotta kuulisimme ja ymmärtäisimme. Joskus riittää pienikin kuiskaus tai aavistus, mutta sen tunnistaminen vaatii tarkkuutta ja hereillä olemista. Meillä on kärsivällinen Opettaja. Mielestäni yksi top 10 vihollisen valheista on, että Jeesuksen ääntä on vaikea tunnistaa ja kuulla.

Oot ihan yhtä söpö.

"Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä." Joh 10:1-5

Ihastuttava esimerkki! (sai mut nauramaan) Kävi ystävälleni Sallalle Intiassa: tiellä heitä vastaan tuli kaksi naista lampaiden kanssa. Yllättäen lampaat vain poikkesivat tieltä, lähtivät kulkemaan kohti metsää ja naiset kiirehtivät niiden perään. Silly sheep! Ahh, huippua, Herra totesi siinä vaiheessa Sallalle: "Kuule, sä teet joskus ihan samalla tavalla."

”Koittaa aika – sanoo Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän” (Aamos 8:11)

Yes, kiinitetään huomio siihen, mihin me kiinnitämme huomiota ja kasvatetaan Jumalan nälkää! Kuulin kerran kauniin tarinan Jumalan äänen kuulemisesta ja se meni jotakuinkin näin:

Kaksi miestä oli keväisellä kävelyllä vilkkaassa kaupungissa. Ihmiset kiirehtivät töihin, autot tööttäilivät ja kaupustelijat koettivat saada tuotteitaan myydyksi. Yllättäen toinen miehistä pystähtyi sanoen: "Taisin kuulla linnun laulua!". Toinen pyöritteli siihen silmiään ja tuhahti, että tämä kuvitteli vain: "Eihän tässä metelissä voi erottaa edes omia ajatuksiaan." Ensimmäinen mies oli kuitenkin varma havainnostaan ja kumartui läheisen pensaan juurelle, josta paljastui pieni linnunpesä poikasineen. Jälkimmäinen mies oli ihmeissään toisen löydöstä, sillä hän ei ollut itse kuullut yhtään mitään.

Ensimmäinen mies totesi silloin: "Kaikki riippuu siitä, mitä kuuntelemme ja mikä meille on tärkeää." Hän otti esimerkkinä taskustaan kaksi kolikkoa ja heitti ne ilmaan. Miehet katsoivat kolikkojen tipahtavan kivetykselle. "Kling, kling", he kuulivat keskellä kaupungin vilskettä.

Do we have an appetite for God? A hunger for his presence?

God is calling his people to hunger for him! Including me.

We are waiting for you to speak

We're waiting for you to move

Spirit of the Lord, reveal us the truth

We're waiting for you to lead

Set the captives free!

We are waiting for you

Deliver your people, O God

Deliver your people, O God

Come with a purifying fire

Come and reveal the truth we need

Come with a purifying fire

Jesus come and let us see

Come, we are waiting

Give us a new heart

A heart that loves you

A heart that adores you

A heart that seeks you above all

Jesus, come