Periksiantamaton Rakkaus

On järisyttävää löytää elämää paikasta, jossa "luulee" olevansa yksin. Paikka: Suomen Turku. Oma huone. Raotan ikkunaa vähän lisää ja istahdan tuolille. Kello on about 08.30 ja kuppi lämmintä teetä odottaa vieressäni. Olen hiljaa ja katselen kuinka höyry nousee mukista.

Elävä Jumala itse vetämässä köyden toisestä päästä ja lähestymässä minua äärettömällä vaudilla: metsästäjä, kuningas, puoliso — on jotain sellaista, mihin en osannut varautua.

(Ajatuksia C.S Lewisilta)

 As you wait, I will renew your strenght.

Olen kuluneen vuoden aikana löytänyt Jumalan, joka lähestyy minua kaikella voimallaan ja kirkkaudellaan. Jumalan, joka tavoittelee sydäntäni intohimoisesti. Jumalan, joka kateuteen asti halajaa sitä henkeä, jonka minuun on asettanut. Minun Jumalani rakastaa minua koko sydämestään ja hänen rakkauttaan ei voi tukahduttaa kipu, ei suru, eivät epäonnistumiset, taakat tai menetykset. MINUN JUMALANI rakkaus ei laannu, ei taannu, ei lopu, ei hiljene, ei vaikene eikä kuole. Mikään ei voi erottaa minua hänen hyvyydestään ja armostaan. Ei mikään.

Kun hänen kirkas ja kaunis äänensä soi pimeyteen — kaikki muuttuu. "Tulkoon valkeus!" hän lausuu. "Tulkoon elämä!" "Tulkoon toivo ja rakkaus!"

Jeesus täyttää elämäni toivolla yhä uudelleen ja uudelleen. Kun maailmani murtuu, hän loistaa läpi yhä kirkkaammin ja kirkkaammin.

Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun ja minut on kirkastettu heissä. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka olet antanut minulle, että he olisivat yhtä niin kuin me. -- [P]uhun tämän --, jotta minun iloni olisi täydellisenä heissä. (Joh 17:10,11b,13b)

Jeesus on kirkastettu minussa ja minun iloni on täydellinen hänessä. Juuri keskelle ihmisen rikkinäisyyttä ja keskeneräisyyttä Jumala lausuu: "Tule luokseni, lapseni. Älä pelkää lähestyä minua." Juoksen hänen syliinsä ja hän kuiskaa korvaani: "Tule ehjäksi, tule täyteen rakkauttani." Saan ottaa vastaan hänen armonsa kirkkaudessa. Loputon ja ylitsevuotava rakkaus tulvii sieluuni ja täyttää minut uudella voimalla — ja juuri kun luulin olevani täynnä, räpäytän silmiäni ja ymmärrän, että on vielä enemmän löydettävää. Hänen syvyytensä on loputon ja hänen rikkautensa tutkimaton. Olen vasta alkumatkalla.

I will speak my life into you.

Loin sinut itseäni varten! hän hymyilee ja katsoo minua lempeästi. Kun käännyit puoleeni, otin peitteen päältäsi. Näe nyt todellisuuteni: missä minun Henkeni on, siellä on vapaus. Ja siellä, missä minun Henkeni on, on rakkaus.

Hänen silmänsä palavat tulta kun hän jatkaa: Loin sinut kuvastamaan itseäni. Oman kuvani kaltaiseksi minä sinut tein, ja minä näen sinut kauniina. Minun kätteni työ on täydellistä. Sinun epäröintisi ei horjuta rakkauttani, älä siis pelkää. Lähesty minua, sillä minä vastaan huutoosi oman nimeni tähden. Avaan silmäsi, jotta voisit katsella kirkkauttani kuin kuvastimesta ja muuttua näkemäsi kaltaiseksi — kirkkaudesta kirkkauteen — niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Ethän lannistu. Ulkoinen ihminen menehtyy, mutta sisäinen olemuksesi uudistuu päivä päivältä! Tämä hetken kestävä, kevyt ahdistus tuottaa määrättömän ja ikuisen kirkkauden jokaiselle, joka kiinnittää katseensa näkymättömään, ajattomaan ja iankaikkiseen.

Paina sanani rintaasi vasten ja lepää minussa, sillä itse Kaikkivaltias Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valo pimeydestä", valaisi sydämesi, jotta Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoilta, levittäisi valoaan. (inspiraationi 2 Kor 3-4, RK)